Brewniverse

Bloggari Hilppa Alanko teki ennakkoluulottoman kokeilun ja päätti pärjätä viikon 50 euron ruokabudjetilla. Tästä inspiroituneena päätin selvittää, onko mahdollista selvitä koko viikon käyttämällä vain 50 euroa olueen. Päätin, että en laske mukaan teetä, viiniä, kahvia, väkeviä tai muita nautintoaineita. Vain olut lasketaan.

En ole koskaan pysähtynyt miettimään miten paljon rahaa menee olueen, joten tästä tulee itsellekin jännittävää. Pyrin välttämään tilanteita, joissa voisi tulla ylilyöntejä. 50 euroa on kelpo raha, mutta isompiin juhliin siitä ei riitä.

Maanantai

Aamupäivä

Aamupäivä menee työn merkeissä ja kahvia hörppiessä. Ei olutta.

Lounas

Lounasaikaan törmään tuttuun ja päätämme käydä lounaalla Perhon ravintolassa. Otan lounaalla vain pienen oluen Perhon omasta panimosta. Kohteliaana miehenä tarjoan kaverille kanssa. Yhden pienen Perhon Rohkean hinta on 3,50 €, joten olen kuluttanut tähän mennessä 7 €.

Ilta

Iltapäivä menee taas työn merkeissä. Illalla pyörittelemme perheen kanssa lihapullia iltaruoaksi. Ruoanlaitto-oluena nautiskelen ruotsalaisen Mohawkin Gosen. Kyseinen olut on mainio aperitiivi, sillä sen on hapan maultaan ja mieto alkoholiltaan.

Otan Gosen kellarivarastosta, joten se ei maksa tällä kertaa mitään.

Hetken jo ilakoin, että haasteesta tulee helppoa. Vaimon mielestä on kuitenkin itsensä pettämistä kirjata olut ilmaiseksi, kun olen siitä kuitenkin maksanut. En halua haastaa perheriitaa, joten päätän kirjata oluen ostohinnan. En kuitenkaan löydä tietoa oluen oikeasta hinnasta. Koska kyseessä on erikoisempi olut, arvioin sen hinnaksi tasan neljä €.

Ruoka on valmista. Ruokajuomaksi otan Brewcatsien Laitilan panimossa paneman Brewolucion- oluen. Tämän oluen ostin kauppareissulta paikallisesta K-Marketista hintaan 1,89 €. Pienpanimo-olueksi varsin kohtuullinen hinta!

Päivän saldo

Päivän olutsaldo 12,89 euroa, joten viidestä kympistä on jäljellä vielä 37,11 €. Jäljellä on enemmän kuin mitä käytin, joten eiköhän tämä luokitella onnistuneeksi maanantaiksi!

Päivän oluet

Perhon Rohkea on Helsingin vanhimman toiminnassa olevan pienpanimon Perhon Panimon nimikko-olut. Se on miedosti humaloitu ja täyteläisen makuinen, joten se toimii mainiosti päivän lounasbuffan kanssa.

Gose on perinteinen (Itä-) Saksalainen oluttyyli. Se on hapatettu ja siinä on hieman suolaa. Mohawk Anything Gose on kelpo versio kyseisestä tyylistä.

Brewcartsien Brewolucion on tumma, brittityyliseksi mainittu ale. Tumman makeat sävyt ja reippaat brittihumaloinnit täydensivät hyvin mausteisten lihapullien ja perunamuusin makua.

Cheers!

Onko sinulla panimobrändättyjä vaatteita ja/tai puetko niitä päällesi, kun lähdet kaupungille?

Ennen ajattelin, että panimon mainoslippis päässä kulkeva oli humalahakuinen ja matalasti koulutettu. Mainoslippis yhdistyi usein myös mainospaitaan, jossa brändi pullistuu houkuttelevasti keskivartalon kohdalta.

Sitten tuli craft beer. Pienpanimon vaateen ylleen pukeva oli kuin maltaisen vastarintaliikkeen edustaja, joka taistelee isoja brändejä vastaan. Olutta hän juo ensisijaisesti maun vuoksi ja ostaa panimon paidan omalla rahalla.

Koffin Karhu lukeutuu selkeästi massalagerien kategoriaan. Nyt Sinebrychoff on yhdistänyt voimansa kotimaisten design-talojen kanssa ja on tuomassa markkinoille Karhu-brändättyjä tuotteita. Ensimmäisen satsin on tehnyt kierrätysmateriaaleja käyttävä Costo.

Maksaisinko Karhu-brändätystä esiliinasta 89 euroa? Ehkä, mutta ostopäätökseen minulla vaikuttaa enemmän Costo kuin Karhu. Esiliinassa on hauskoja yksityiskohtia, kuten tölkkitasku ja se on muutenkin hyvin tehty.

Kierrätysmateriaaleista vaatteita tekevän Coston liikevaihdosta puolet tulee yritysyhteistyöstä. Lisäksi Koff aikoo lahjoittaa tuotemyynnin voiton hyväntekeväisyyteen. Koff ei siis ole ryhtymässä vaatebisnekseen, vaan tukee kotimaista design-työtä ja pyrkii samalla muuttamaan käsitystä Karhu-lippiksestä.

Katsoin omaan vaatekaappiini ja sieltäkin löytyy panimobrändättyjä vaatteita. Ihan kovalla rahalla ostettuja…
Ja tietysti olen teettänyt omalla Brewniverse-merkillä vaatteita.