[b][i]Blogosofiaa: Subjektiivinen vai objektiivinen fakta, Osa 2b/2[/i][/b]
Eilen aloitin blogissani pohdinnan [URL=http://www.city.fi/b36070/]subjektiivisen ja objektiivisen faktan[/URL] eroista. Kommenttejakin herui, hyvä hyvä!
Tässä lisää ihmeteltävää, jatkoa eiliselle. Be my guests! 😀 Mutta mikä hassuinta, edes lyhennettynä tämä jälkimmäinen osa ei mahtunut yhtenä palana, vaikka merkkejä ”piti” olla alle 10 000. No, tekevälle sattuu, siispä tämän päivän ”epistola” jaetaan kahtia a- ja b-osiin, silvuplee!
Koska City käsittelee blogauksia kronologisessa järjestyksessä, laitan b-osan ensin näkösälle, sillä muutoin en saa a-osaa näkyviin listan yläpäähän. Siksi tämä ”nurinkurinen” järjestys.
[i]Eli tätä merkintää ennen lue [URL=http://www.city.fi/b36190/]a-osa täältä[/URL].[/i]
[b]Kahden tulkinnan välinen ristiriita[/b]
Ensi kuulemalta kuulostaa samalta asialta kuin edellä, mutta itse asiassa tässä päästään jo pidemmälle nyansseihin. Otetaan esimerkiksi kaksi eri kristillistä uskontokuntaa. Molempia yhdistää usko samaan Jumalaan ja molemmilla on sama, yhteinen ja molempien kiistämättömänä faktojen lähde, Raamattu. Kumpikin osapuoli voi vedota Raamattuun omien näkökulmien perusteluna – mutta kyse onkin eri tulkinnoista. Ollaan tilanteessa, jossa sanamuodosta ei ole epäselvyyttä, sillä asian voi lukea uudestaan ja uudestaan; mutta sisällön tulkinta onkin sitten vallan eri asia.
Luomistyö on hyvä esimerkki aiheesta. Toinen voi ottaa sen kirjaimellisesti, pitäen asiaa totena juuri sellaisena, kuin se on kirjoitettu. Toinen voi ottaa asian kuvaannollisesti, pitäen itse asiaa totena, mutta ymmärtäen lukevansa siitä ihmisen ymmärryksellä ja ihmisten kielellä kirjoittamaa tulkintaa, joka on ennen kirjoittamistaan kulkenut pitkän matkan suullisesti sukupolvelta toiselle (eli vajaa ihminen ei pysty käsittämään kokonaisuudessaan täydellisen Jumalan toimintaa). Ensimmäiselle maailma luotiin fyysisesti kuudessa maapallon päivässä. Toiselle taas päivät voivat merkitä epämääräisiä, pitkiäkin aikoja, se nähdään aikalaisen tapana kuvata asiaa. Ensimmäiselle luomisjärjestys on silkkaa faktaa juuri niin kuin se on kirjoitettu. Toinen taas näkee taustalla aikalaisen ymmärryksen asiasta, että kyseessä on parhaan käsityskyvyn mukaan kuvailtu asia, johon voi liittyä paljonkin vertauskuvia ja metaforia.
Valitettavan tyypillistä tällaisille tulkinnoille on myös se, että koska jo ”faktat” eli tulkinnat ovat uskomukseen perustuvia, niin samalla perusteella voidaan kumota toisen ”faktat” vain omien uskomusten perusteella. ”Koska uuden Raamatunkäännöksen tekijät eivät olleet Pyhän Hengen täyteydessä, ei uusi käännös ole oikeaa Jumalan sanaa, eikä siihen voi siten luottaa.” Tässä pyöritään hyvin vahvasti uskomusten pohjalla. Asian faktana esittävä ihminen tuskin on tavannut henkilökohtaisesti sekä aiemman että nykyisen käännöksen tehneitä ihmisiä, puhumattakaan siitä, että olisi päässyt paikan päälle seuraamaan molempien käännöstöiden edistymistä. Silti hän kuittaa itse ristiriitaiseksi kokemansa asian yksinkertaisesti muuttamalla sen ”valeeksi” (eli siihen ei voi luottaa) pelkästään oman uskomuksensa vuoksi. Yhtä surullista on, että jos yhteisö kieltää tai pitää pahana asioiden tutkimista eri näkökulmista – se, että edes [i]yrittää[/i] ajatella eri tapoja tulkita asiaa, onkin yhtäkkiä muka oman yhteisön ja uskon väheksymistä ja jopa pettämistä.
Yhteisön esittämät tulkinnat muuttuvat uskomukseen perustuviksi tosiasioiksi, joita yhteisön jäsenet eivät kyseenalaista. Siten se on heille objektiivista faktaa, vaikka kyse on edelleenkin puhtaasti subjektiivisesta asiasta. Maailmassa on tänä päivänäkin ihmisiä, joiden mielestä maailma on litteä kiekko, eikä heidän päätään saa kääntymään minkään valtakunnan todisteilla – heidän uskomuksensa on heidän faktansa.
Samat työkalut kuin edellisessäkin esimerkissä auttavat tässäkin. Pitäisi pystyä näkemään asioita myös toisen näkökulmalta, vaikka niitä näkökulmia ei itse hyväksyisikään. Samoin pitäisi pystyä pääsemään asioiden merkityksen taakse, kun sama asia merkitsee eri ihmisille tyystin erilaisia tulkintoja. Pitäisi pystyä myös itse ymmärtämään, että omat tosina pitämät asiat ovat omia tulkintoja asioista. Uskomukseen perustuvat asiat, jotka ovat itselle faktoja, eivät ole faktoja kaikille. Se ei tarkoita omasta vakaumuksesta tai uskomisesta luopumista eikä sen kyseenalaistamista, vaan auttaa kommunikoimaan toisen kanssa – helpottaa yhteisen kielen löytämisessä. Toista ei pidä myöskään väheksyä, saatikka halveksua, hänen ja/tai hänen yhteisönsä näkemysten vuoksi – vaikka niitä näkemyksiä itse ei hyväksyisikään.
[b]Pitkän lorun loppu[/b]
Tämä blogaus pullahti melkoisen pitkäksi (kun piti jakaakin oikein kahteen osaan), asiaa ja mielipiteitä tuntuu meikäläisellä riittävän 🙂
Tiedostan erittäin hyvin, että puhun ja pohdin tässä henkilökohtaiselta näkökantilta, vaikka pyrinkin olemaan objektiivinen. Asioiden tulkintaan ja pohdintaan ovat vaikuttaneet kaikki tähänastiset kokemukseni.
Höllätkää vähän ja antakaa auringon paistaa. Yrittäkää nähdä asiat toisenkin näkökannalta, älkääkä erehtykö pitämään omaa henkilökohtaista mielipidettäsi universaalina faktana. Kivaa kesää! =)
-c-