[I]Arvoisat vaalilautakunnan jäsenet!
Kiitän teitä arvokkaasta työstänne yhteisen, kansallisen edun hyväksi!
Valitettavasti näissä Eduskuntavaaleissa 2007 en ole keksinyt itselleni yhtään soveliasta ehdokasta, jota olisin oikeasti halunnut äänestää. Erityisen surulliseksi tämän tekee se, että ensimmäisistä eduskuntavaaleista on kulunut jo tasan 100 vuotta. Olisin mielelläni juhlistanut tätä tilaisuutta antamalla ääneni jollekulle sopivalle ehdokkaalle.
Olisin halunnut äänestää ehdokasta, joka olisi ajanut ennen kaikkea ihmisten ja ympäristön etua – ei vain yritysten ja mammonan etua. Olisin halunnut ehdokkaan, joka mittaa toimintaansa eettisinkin perustein eikä pelkin kustannuslaskelmin. Olisin halunnut ehdokkaan, joka haluaa edistää yhteiskunnallista hyvinvointia, eikä vain kasvattaa omaa pankkitiliänsä. Olisin halunnut ehdokkaan, joka uskaltaisi viheltää pelin poikki rahavallan yrittäessä jyrätä eettisten ja moraalisten arvojen yli omaa etuansa ajaen. Ehdokkaani ei holhoaisi, eikä kertoisi ihmisille, miten heidän pitäisi elämäänsä elää tai että millaiset moraaliset arvot heillä pitäisi olla – ehdokkaani hyväksyisi ihmiset sellaisina kuin he ovat taloudellisesta taustastaan, etnisestä alkuperästään, sukupuolisesta suuntauksestaan ja uskonnollisesta tai uskonnottomasta maailmankatsomuksestaan riippumatta.
En kuitenkaan halunnut jättää käyttämättä lain turvaamaa äänioikeuttani. Äänestäminenhän on kuitenkin yksi harvoja rivikansalaisen mahdollisuuksia konkreettisesti osallistua vaikuttamiseen. Aku Ankan äänestäminen, tyhjän lapun jättäminen tai vaikkapa kirkkoveneen piirtäminen eivät tuntuneet mitenkään soveliailta valinnoilta.
Siksipä mieluummin jätän tämän oman vaatimattoman kannanottoni. Kiitän vielä kerran vaalilautakunnan jäseniä heidän tärkeästä panoksestaan. Toivotan Suomelle ja sen asukkaille hyvää ja valoisaa tulevaisuutta!
Caelestis[/I]
Tuollaisen tekstin sitten hakkasin ihan perinteisellä kirjoituskoneella kahteen sarakkeeseen ja teippasin lapun äänestyslipukkeen sisään. Pientä mahtipontisuutta ja suurilinjaisuutta, ehkäpä uhoakin, mutta niinhän sitä pitääkin tällaisessa kannanotossa olla ^^
Jotain yksittäisiä juttuja olisin ehkä uudelleenkirjoittanut, mutta päätin, notta menköön. En rupea uudestaan hakkaamaan ihan pienten korjailujen takia. 🙂
Tuli hyvä mieli, kun sain kerrankin itsestäni uskallusta tehdä tämän. Olen suunnitellut ties kuinka monet kerrat – en tiedä, mikä ihme siinäkin oikein rajoitti tai esti aikaisemmin. Suoraselkäisyyttä, sitä aina tarvitaan!
Muista, että aina pitää olla unelmia ja utopistisia ajatuksia! Älä anna niiden kuolla, älä millään elämän osa-alueella! 😀
-c-