Kipeitä ihmisiä joka puolla… Yskimistä, niiskutusta, aivastelua, päänsärkyä, kuumetta, huonoa oloa, sairaslomaa, jopa pari sairaalareissuakin. Pöpöjä tuntuu kuhisevan nyt oikein urakalla joka puolella Suomenniemeä.
Ensin ajattelin, että kyseessä olisi jokin epidemia, mutta sitten järki voitti: en ole vain kiinnittänyt aikaisemmin asiaan huomiota. Ihmiset kertovat helpommin sairauksistaan, koska ne poikkeavat arkioloistaan. Harvempi täällä toitottaa, että join taas kupin kahvia, w00t!
Mutta sitä pidän pienoisena ihmeenä (minor miracle class 1), etten ole itse pöpöjä onnistunut vastaanottamaan. Tai varmasti olen vastaanottanut laittomia pöpösiirtoilaisia, mutta kehoni on onnistuneesti kungfuillut pöpöt mustelmille ja pihalle. Sinkkuutumiseni myötä olen nimittäin ollut huomattavasti enemmän ihmisten ilmoilla, nähnyt ja tavannut paljon erilaisia ihmisiä (alkaen nyt vaikka siitä sitimiitistä).
Mutta en valita. En todellakaan. Asioita on tapahtunut muutenkin niin paljon, ettei pöpöilylle ja lenssulle tosiaankaan olisi aikaa. Eron johdosta (ja siitä seuranneista oloista) mulla oli elämäni pisin saikku sen jälkeen, kun 6 vuotta olin täyttänyt. Itse asiassa mulla on ollut viimeisen puolen vuoden aikana enemmän saikkua kuin koko tähänastisen työelämäni aikana yhteensä (alkaen vuodesta 1994).
Tsemiä ja voimia kaikille lenssulaisille, kurkkukipeyksille, päänsäryksille, jalkavaivaisille, vuotonenäisille, kipeäkorvaksille, kuumeisille jne. Tässä *Kung fu for dummies* -kirja, jota saa vapaasti jakaa kaikille valkosoluille. 😉
Ja särkynytsydämisille, väsyneille, toivottomille, saamattomille, ongelmaisille, jne. teille myös rutkasti voimia ja jaksamisia, ei se aina tällaista ole 🙂
-c-