Hirveällä kiireellä tehty banderolleja ja valokuvia messuille, mutta ehtivät kuin ehtivätkin ajoissa! Oli suorastaan ekstaattinen tunne nähdä oman kätensä jälki valmiilla messuosastolla.
Vaikka asiakas toimittikin materiaalia viime tingassa, vaikka asiakas tek teki vielä messua edeltävänä iltana viimeisen suuren muutoksen, vaikka olen nukkunut yhteensä 8 tuntia viimeisen neljän vuorokauden aikana, vaikka olen ajanut useasti Tampereen ja Helsingin väliä, vaikka työ on ravistellut parisuhdettakin (”sä olet työnarkomaani”, ”tuo ei ole normaalia”, ”sä olet liian kiltti asiakkaalle” versus mun ”nämä menevät messuille ja niiden on ehdittävä”, ”tämä on force majeur -tilanne”, ”ei tätä voi verrata tavalliseen päivätyöhön”), jne, jne. — niin SILTI tämä on ollut kokonaisuudessaan nautittavaa ja antoisaa työtä.
Toki olisin voinut kuluneen viikon aikana ottaa tarvitsemani yöunet, jättää ylenmääräisen ajelun, keskittyä enemmän perheeseen ja itseeni, jatkaa piirustusharrastustani, sekä muistaa siivota ja laittaa paikkoja kotona. Toki olisin silloin voinut sanoa myös hyvästit sekä tälle työlle, että kaikille jatkossa siunaantuville töille. Eihän se ole kuin valintakysymys. Elämässä tulee tilanteita, jolloin ei ole mahdollista saavuttaa liki täydellisyyttä elämän kaikilla aspekteilla — tilanteet vaihtelevat ja niihin on suhtauduttava sen mukaan, IMHO.
Pirteitä pakkaspäiviä kaikille,
-c-