Vietin lauantain mummini luona. Kuulostaako tylsältä? Jos vastasit kyllä, et tiedä, mistä puhut 😉
Mummini on karjalainen teräsmummu Uudeltakirkolta. Asuu itsekseen maalaistalossa muutaman kilometrin päässä taajamasta. Viime keväällä hän teki pihamaalleen 5 x 1 m kukkapenkin (setä kävi kaivamassa kuopan valmiiksi), kuskasi salaojasorat ja asensi juuri/vesimuovit ja lopuksi vielä kuskasi mullat päälle kottikärryillä. Nyt syksyllä hän on kipannut veden syömiin aukkoihin pihalla useita kottikärryllisiä pihasoraa. Viime vuonna hän kävi 80-vuotistarkastuksessa omasta aloitteestaan ja lääkäri ihmetteli, kun ei vikaa löytynyt: ”hämmästyttävän hyväkuntoinen 80-vuotias” lukee lääkärintodistuksessakin. Mummini ei syö mitään lääkkeitä, eikä mikään paikka kolota. Semmoinen mummi, sitkeä jäärä kaikessa hyvässä. Samanlainen on kaksoissiskonsa.
Kävelimme yhdessä Rikalanmäelle Halikossa. Se on vanha linnavuori, joka on ollut aikoinaan kokonaan meren ympäröimä. Voin kertoa, että siellä on tavallisen jyrkkä ja kivikkoinen polku. Lapsenlapsen sydän meinasi pysähtyä monta kertaa peläten mumminsa puolesta, mutta niin vain mummi osoitti jälleen kerran sitkeytensä – pikkuhiljaa ilman kiirettä ja hosumista kukkulan laelle päästiin ihmettelemään muinaisen asutuksen jälkiä, isoja käsin pilkottuja ja kannettuja kivenlohkareita, villiorvokkeja, kuivuneita koivuja ja vihreänruskeaa kielometsää.
Olemme jutelleet mummin kanssa niin elävistä kuin kuolleistakin sukulaisista, Karjalasta, lapsuudesta, ihmissuhteista, työstä, Lordista, remontista, orkideoista ja oravistakin. Mummi on syöttänyt minua kuin syöttöpossua ja lämmitti vaaripuolivainaan tekemän puusaunankin. Leppoisaa, rauhallista ja mukavaa.
Läksiäisiksi sain häneltä ja tädiltäni vielä ison läjän astioita, pyyhkeitä, verhoja, lakanoita ja mattoja omaan kotiini vietäväksi. Mummilta tuli vielä vadelmamansikkahilloa, etikkakurkkuja (joita olin itsekin tekemässä aikaisemmin syksyllä), lakkahilloa ja mansikkamehua. Tähän päälle vielä 1/2 kirjahyllyä siskolta – toinen 1/2 haetaan oman tytön kanssa ensi viikonloppuna. Vielä mutka Helsingin kautta (vaikka Ikean pahus olikin suljettu) ja takaisin Tampereelle.
Tietysti on huoli mumminkin puolesta, miten hän pärjää ja entä jos jos jos… Vaan jossitella ei auta. Mummi on tällä hetkellä loistokunnossa, ja voi vain toivoa niitä vuosia vielä rutkasti lisää. Sukulaiset käyvät vierailemassa päivittäin, ja vieraanvaraisena karjalaismummina hänelllä onkin aina kahvipannu valmiina ja pientä syötävää pakastimessa. Tosin pieni syötävä on aina suhteellista, sillä vyötä saa joka kerta löysätä… 🙂
Tällaista tämä, aivan rauhallinen elämä, taviksen arkea. U-p-e-a-a-! 🙂
-c-