Voiko yhden ainoan pikkupillerin väliinjättäminen tuntua niin törkyisen vahvasti?!?! Takana on huonosti nukuttu yö, mikä meikäläisen unenlahjoilla on tavallisen harvinainen juttu. Olen valvonut, pyörinyt ja hyörinyt. Päässä on pyörinyt miljoonan sortin juttua ja vatsaa kipristellyt.
Kerroin aiemmin [URL=http://www.city.fi/b29061/]mörökölleistäni[/URL] ja yöllä vielä [URL=http://www.city.fi/b29143/]nälästäni[/URL]. Voivatko asiat liittyä toisiinsa myös…? Sitäkin tässä ihmettelen. Sillä harvoin mulla on ollut sellaista ”tarvetta” syödä niin kuin eilen illalla – semminkin kun eilenkin olen ihan riittävästi ruokaa poskeeni pistellyt. Nyt jo nälän tunne sentään laantunut, lähden kohta marssimaan kohti laboratoriota ja verikokeita.
Mutta se pilleri. Mielsin mainitsemani [URL=http://fi.wikipedia.org/wiki/Fluoksetiini]fluoksetiinin[/URL] melkoisen miedoksi ja hidasvaikutteiseksi lääkkeeksi. Nyt kun mainittujen laboratoriotestien takia jätin yhden väliin, niin tutut maaniset oireet palasivat. Ne näkyivät niin Cityssä riekkumisena kuin kavereiden kanssa mese-keskusteluissakin. Sitten vielä nuo harvinaiset nukkumisvaikeudet ja levottomat ajatukset tyyliin: ”ei ei ei ei, pois mielestä pois mielestä pois mielestä, ajattele jotain muuta ajattele jotain muuta ajattele jotain muuta.”
Sitten mulle valkeni myös tämä: tällaistako mulla on ollut koko alkuvuoden?? Kyllä, tämä viimeöinen palautti mieleeni hyvinkin vahvasti kaikki ne kurjimmat ja ikävimmät hetket masennuksesta – kun vain on ja pyörii, eikä pysty tarttumaan yhtään mihinkään. Hurjaa huomata tämä ajatusten ja käyttäytymisen välinen ero näin lyhyen ajan sisällä, ja vielä omassa itsessään…
Jo pelkästään se ajatus, että jokin lääkeaine (jos siitä tässä nyt edes on kyse) vaikuttaisi mun mielialaan ja ajatuksiin noin suunnattoman paljon, on ollut itselleni järkyttävä toteamus. Näinkö polla sekaisin minä olen oikeasti ollut? Näinkö vahvasti nuo lääkkeet minua potkivat?
Yhtälailla kysehän voi olla myös ”tavanomaisesta” oireiden vaihtelusta, että suhteellisen tasaisen kauden jälkeen tulee heilahteluja. No joo, viime viikonlopun panetus-riekkumisista voidaan olla montaa mieltä 😉 mutta silloinkin nukuin ja söin ihan normaalisti.
Oli kyse sitten pillerin väliinjäämisestä tai normaalista oireamplitudista (ah, mikä järkyttävän hienon kuuloinen tekosana), niin yksi asia vain varmistui: mä haluan hittoon nämä kakkaolot mun päästäni. Ja mä haluan noista lääkkeistä eroon niin pian kuin mahdollista. Nyt ymmärrän niidenkin tarpeellisuuden eri tavalla kuin aikaisemmin – niin järkyttävää kuin se onkin ollut itselleni myöntää.
Mitäs me hullut. On kevät, aurinko paistaa ja rakkautta ilmassa. Voisihan huonomminkin olla. *smile*
-c-