Inhoan tulla väärinymmärretyksi. Ja inhoan kun ihmiset tekevät omia, päättömiä tulkintojaan mistään mitään tietämättä. Ja varsinkin inhoan, kun joku luulee tietävänsä sisimmät mietteeni paremmin kuin minä itse. Toki tiedän, ettei ihmisyhteisöissä erilaisilta (yli)tulkinnoilta voi välttyä, mutta ärsyttää silti vietävästi.
Noin muuten on kyllä paljon parempi fiilis kuin yöllä. Onneksi en hommannut ahdistuskrapulaa tälle sunnuntaille. Ei kyllä ollut lähelläkään sellaisen hommaaminen, vaikka ihmiset ahkerasti baariin houkuttelivatkin. Ilta meni töiden parissa ja ystävän kanssa hengaillessa, ja hyvä niin.
Nukuin kyllä hirmu huonosti. En taaskaan saanut unta ennen viittä, ja sitten heräilin koko ajan. Unetkin olivat kovin levottomia – eivätkä hyvällä tavalla. Aamulla tuntui kuin ei olisi nukkunut juuri ollenkaan. Ehkä ensi yönä parempi onni… Epätodennäköistä, mutta toivoa sopii aina.