Pidemmittä puheitta:
Y = Yöt
Olen yöihminen henkeen ja vereen, ja no, iltaihminen kanssa. Aamut eivät ole allekirjoittanutta varten, silloin jumittaa, väsyttää ja on tokkurainen fiilis. Iltaisin ja öisin sen sijaan olen parhaimmillani ja terävimmilläni. Niinä ajankohtina jaksan tehdä töitä, kuntoilla, jutella, lukea, juhlia, mitä vain – vaikka aamuun asti. Keväisin ja kesäisin on parhautta lenkkeillä keskiyöllä, ja milloin tahansa olen valmis tanssimaan ja juhlimaan läpi yön. Myös esimerkiksi hyvä keskustelu tai kirja kantaa helposti pikkutunneille ja pidemmällekin. Lähes joka yö tuleekin valvottua ainakin kahteen asti. Ei vain malta mennä nukkumaan ja tuhlata siihen tämän ihmisen parasta aikaa.
Raikkaissa kevätöissä, lämpimissä kesäöissä, synkissä syysöissä ja hiljaisissa talviöissä vain on sitä jotain. Tarviin sitten joskus miehen, joka ei usean edeltävän tavoin ole iltauninen. Tässä asiassa tarviin kaltaiseni.
Edit: Ei sittenkään ihan kaltaistani, kiitos, vaan [I]vähän[/I] yöunisempi, jotta mulle jää myös sitä luksusyöaikaa yksin. Tää on tarkkaa kattokaas! 😀