Tuttavapiirini ja monet täälläkin tietävät että pelkään sammakoita. Enkä vain pelkää, vaan kärsin pahasta sammakkofobiasta. En pysty katsomaan ko. otuksia TV:stä enkä lehtien sivuilta, saati sitten livenä. Monen mielestä tämä on huvittavaa ja tajuanhan mä sen. On se sitä musta itsestänikin välillä, noin niin kuin ajatuksen tasolla. Mutta jos näen sammakon, siitä on huvittavuus kaukana.
Ja kuinka ollakaan, juuri mun täytyy nyt tehdä juttu sammakoista. Tai no, ei oikeastaan sammakoista sinänsä, vaan yhdestä pariskunnasta, jolla on harvinaisia kaloja, kotiloja, hämähäkkejä ja sammakoita. Joka tapauksessa joudun tällä viikolla menemään näiden ihmisten kotiin ja kohtaamaan nuo eliöt. Mikään muu ei kauhistuta, mutta ne sammakot… En ihan oikeasti tiedä, miten selviin siitä. Aion kyllä kertoa etukäteen tästä pikku ongelmastani, mutta en mä sitä juttua oikein voi tehdä näkemättä niitä otuksia. Luultavasti joudun kohtaamaan ne prkeleen loikkijat silmästä silmään niin haastattelutilanteessa kuin vielä kuvatekstejä tehdessäkin. Sillä täytyyhän mun kuvat katsoa läpi.
Tuomiopäivä on torstaina. Voi helvetin helvetti.