Aika hyvin. Kello on noin vähän ja teen jo toisen blogimerkinnän. No, en pysty nukkumaan ja tekemisvaihtoehdot ovat kipeänä hiukan vähissä. Kun ei ole sitä telkkariakaan…näinä päivinä ehkä vähän toivoisin, että olisi. Mutta toisaalta, tuskinpa sieltä mitään katsomisen arvoista kuitenkaan tulisi. Oon muuten ollut telkkariton kohta jo puolitoista vuotta. Nykyisin jos meen jonkun telkkarillisen luo ja sieltä pitäisi katsella jotain, se jotenkin turhauttaa. En jaksa keskittyä, vaikka lukiessa keskittymiskyky on ihan hyvä. Silmä on jotenkin tottunut pois kyseisestä laitteesta. Ja ihan hyvä niin – en juurikaan kaipaa sitä. Välillä kyllä oon ihan outsider, kun ihmiset juoruaa tv-ohjelmista, joista mulla ei ole hajuakaan. 🙂
Mitäs muuta turhaa lätisisin…? Hitto, että muuten otti koville pääsiäisen rellestyksestä toipuminen. Tulihan sitä alkomaholia lipitettyä kolmena päivänä, mutta yhtä kauan kestänyt epämääräisen paha olo oli kyllä vähän ylimitoitettua. Henkisestikin oli jokseenkin vaikea irtautua sosialisoinnista ja juhlaputkesta. Alavireinen ja enemmän tai vähemmän ahdistunutkin fiilis kesti epäilyttävän ja epä[I]miellyttävän[/I] pitkään. Ehdin myös kerätä kehooni ihan kivasti kaikkia kuona-aineita. Kun nimittäin loppuviikosta kuntoilin rankemman kautta, hikoilin ihan tolkuttomasti. Ja olo oli muutenkin sellainen, että tiesi kyllä kiskoneensa viinaksia. Yöks. Toki sekin saattoi heikkoon palautumiseen vaikuttaa, että tuo oli (vasta) toinen kerta tänä vuonna, kun vedin kännit. Nyt voisi tosiaan olla ihan selväpäinen niihin sateen ihQtupareihin saakka.
Hei muuten, jos pyrkii syömään vähä-/hyvähiilihydraattisesti (raiskailen suomen kieltä, ah kun tuntuu hyvältä), niin mitä ihmettä voi syödä kastikkeen kanssa? Tuumin tätä eilen, kun suunnittelin jonain päivänä tekeväni soijarouheesta, tomaattimurskasta ja tuorejuustosta jotain soosia. Pasta, riisi ja peruna kun eivät käy. Se joka keksii, saa palkinnon.