Pitäisköhän alkaa pitää selviytymispäiväkirjaa. ”Rakas päiväkirja, tänään itkin vain viisi tuntia viiden ja puolen sijaan.”
Ööö…Ehkä ei. Jos kuitenkin pitäisin, tänään merkintä kertoisi juurikin siitä itkemistä, toivottomuuden tunteista ja ahdistuksesta, mutta myös satunnaisista, ohikiitävistä voimanhetkistä. On kai sekin jotain. Se kertoisi myös äidistä ja espanjalaisesta ravintolasta, ällömakeasta suklaasta ja asioiden puimisesta. Ja vähän lisää itkemisestä.
Mun ruokahalu on telakalla, mutta sitten äiti tosiaan raahasi mut Sevillaan, ja ruoka lopulta maistuikin ihan hyvin. Illalla vedin vielä sitä suklaata – ekaa kertaa elämässäni sydänsuruihin. Toimiko? No jaa, ainakin tuska vaihtui sekunniksi liian syömisen aiheuttamaan syyllisyyteen. Suru siis salli yhden mässäilytuokion, mutta huominen jos-kirjoittaisin-selviytymispäiväkirjaa -merkintä kertokoon takaisin ruotuun palaamisesta ja salikäynnistä. Hajotkoon vaan yksi suhde käsiin, mutta en mä nyt sen vuoksi itseni anna sohvalle lössähtää. Päinvastoin, sanoisin.
Ja niin, ei niin paljon pahaa etteikö jotain hyvääkin: TS:ltä soitettiin tänään jotta ne palkkaa mut kesäksi. Olin ihan varma etten pääse, kun ne nyt tänä vuonna ottaa vähemmän kesätoimittajia tuon taloustilanteen takia. Mutta ne valkkasi siltikin mut, mut, mut! Se tietää lisää rahaa, ja raha tietää reissua. Jesh.