…ettei jotain hyvääkin. Eilisilta- ja yö olivat melko loisteliaita. Mutta siitä lisää hetken päästä.
Pahoitteluni siitä etten ilmaantunut Oulu-miittiin enkä edes henk.koht. ilmoittanut asiasta. Tuli nyt vain sellaisia asioita etten sinne voinut lähteä, enkä sitten päässyt enää tännekään kertomaan etten tule. Kerron kyllä ainakin joillekin vielä tarkemmin asiaan vaikuttaneista tekijöistä, mutta ihan nyt juuri tällä hetkellä en taida vielä jaksaa.
No, nyt on taas hiukan toiveikkaampi olo. Kun kuulee huonoja uutisia, sitä helposti vajoaa ensin syvään epätoivoon, mutta onneksi ainakaan itselläni tuo toivottomuus ei yleensä kestä kovin kauaa. Kai se on jotain uskoa parempaan huomiseen, en tiedä. Mutta nyt vain taas vaihteeksi uskon, että kaikki vielä kääntyy hyväksi.
Joo, ja mulla on takana mieletön yö. Se mies tuli illalla luokseni lievittämään sunnuntaiahdistustani ja jäi sitten yöksi. Vihdoin ja viimein edistyimme sillä fyysisellä tasolla kevyestä pussailusta eteenpäin, ja oikeastaan tuo edistyminen oli melko huimaakin. Mihinköhän mahdan viitata? Jaa-a, miettikääpä sitä. 🙂 Eipä tullut kauheammin nukuttua, mutta en mä valita, en todellakaan…