…ja tämän päivän ensimmäinen. Ai ei voi sanoa noin? No sanon silti.
Kuuntelen taas SMG:tä. Nyt soi `Kun tuuli oli viilee`. Siinä on tämä kohta:
”Ja kun halusin olla
riipuvainen monesta pahasta
sä rakastit mua
niin kuin täydellistä”
Tuli tuosta entinen suhde mieleen – tuollaista se oli. Tein pahojani, ja silti mut vain nostettiin jalustalle yhä uudelleen. Voisi luulla, että se olisi ollut hyvää ja helpottavaa, mutta ei se ollut. Se oli ahdistavaa. Joskus olisi tehnyt mieli ravistella exää: ”Etkö näe etten ole läheskään täydellinen? Etkö näe todellista minua?” Ei se nähnyt. Se näki mitä halusi nähdä.
Se siitä. Päätin lähteä maaliskuussa Ismon keikalle Helsinkiin. Joten jos aakoo luet tämän, tiedät että olen tulossa. Kunhan sitten viet mut Helsingin yöhön sen jälkeen.