Aurinko paistaa jo täydeltä terältä. En epäile, etteikö lämpötila kohoaisi sinne luvattuun 27-28 asteeseen. Ja tällaisena päivänä oon sitten töissä kahdesta eteenpäin. Ajattelin kuitenkin ottaa ilon irti tuosta lämmöstä ja mennä loikoilemaan jokirantaan heti tossa kymmenen jälkeen. Ehtiihän siinä pari tuntia nukkua lämmössä.
Vieläkin täytyy odottaa yli kaks viikkoa että saan sen irkun tänne. ”Odottavan aika on pitkä” pitää todellakin paikkansa. Helppo on ulkopuolisen sanoa ettei tuo ole aika eikä mikään, mutta musta se nyt vaan tuntuu ikuisuudelta. Viimeks odottelukuukausi oli ehkä elämäni pisin, eikä juurikaan paremmin suju nyt.
Mutta loistavaa on se, että tuo irkku tulee ens kerralla olemaan täällä pidempään. Sillähän ei ole edes paluulippua, ostaa sen sitten täältä jossain kohtaa. Kaipa se ainakin muutaman viikon täällä on. Eli aika, joka nyt täytyy odottaa ennen kuin näen sen, on lyhyempi kuin aika, joka saadaan sitten viettää yhdessä. Se on kiva ajatus.
Tää lähtis nyt valmistautumaan aurinkoa varten.