Cityssä hilluminen viehätti tasan niin kauan, kun elämän tärkeät tekijät olivat hakusessa tai jossain tavoittamattomissa. No, ovathan ne osittain nytkin vielä, mutta tällä hetkellä on niin paljon täysin Cityyn liittymätöntä elämää, ettei cityily oikein jaksa innostaa. Käyn vilkaisemassa keskusteluja, ja vaikka joku aihe sinällään sattuisikin kiinnostamaan, en jaksa pahemmin selata viestejä tai kommentoida mitään. Se tuntuu jotenkin turhalta. On niin paljon muuta mielessä; työ, kesä, kaverit, se mies.
Niin. Se mies oli eilen luonani. Tuli kymmenen jälkeen illalla, lähti vähän ennen kolmea yöllä. Juteltiin paljon ja naurettiinkin, ja nyt vihdoinkin oltiin vähän enemmän fyysisessä kontaktissa kuin tähän asti. No, ei mitenkään radikaalisti – pientä koskettelua, halailua ja muutama suukko – mutta tähänastiseen nollatoleranssiin verrattuna se oli melko paljon. 🙂 Tämä mies on niiiin varovainen mun suhteeni, ja niin se menee myös päinvastoin. Ollaan kai molemmat melko ujoja ja epävarmoja. Nyt kuitenkin tuntuu että ollaan edes hiukan päästy edistymään. Ehkä.
En mä tiedä, oon nyt vain aika hyvällä mielellä. Ja viikonloppukin on tulossa.