”Jos vielä juoksis tota kautta…”

Kerrankin sain vastustettua tuota ajatusta. Olin siis äsken juoksentelemassa, ja ekaan tuommoiseen ehdotukseen vastasin itselleni kyllä, mutta toisen kohdalla kieltäydyin. Alan aina ehdotella itselleni tuollaisia jos juoksu sujuu edes kohtalaisesti. Jos toteuttaisin jokaisen päähänpiston, olisin joka lenkin jälkeen puolikuollut. Nytkin taas jo pidensin alunperin suunnittelemaani lenkkiä, ja toinen pidennys olisi johtanut vain pääkipuun ja jalkajumitukseen. Kyllä vajaa tunti riitti tällä kertaa, kun kumminkin päivällä tuli jo lenkkeiltyä kävelten jonkin verran.

Mutta oi, kyllä juokseminen taas selvitti päätä ja muitakin osia. Oli ihmeen levoton olo koko päivän, mutta nyt se on poissa, tai ainakin lieveni huomattavasti. Piti vain nähtävästi juosta karkuun siltä.