Tuli tehtyä pidempi lenkki kuin ajattelin. Suunnittelin jotain suhteellisen kevyttä, noin viiden kilometrin juoksulenkkiä mutta se venyi kaksinkertaiseksi eli 10 kilometriä tuli taivallettua. Aluksi kyllä tuntui ettei juoksusta tule mitään; pohkeita kiristi mielettömästi. Ekat neljä kilometriä olivatkin aika tuskaisia mutta loppupuolella alkoi sujua melko hyvin. Tein siinä sivussa pientä intervallitreeniä yhdistettynä mäkijuoksuun eli juoksin muutaman mäen täysillä ylös ja sitten kävelin hetken jotta sain hengityksen ja pulssin tasaantumaan.
Olen taas syönyt aika laiskasti magnesiumia ja sen kyllä huomaa. Viimeisten parin kilometrin aikana pohkeet ”oireilivat” eli krampit tekivät tuloaan mutteivät onneksi äityneet kovin tuntuviksi. Jatkuvasti vannon itselleni että alan taas popsia sitä mutta AINA unohdan. Ja se kyllä kostautuu, joko treenin aikana tai öisin kun herään uskomattomiin kramppeihin. Jos taas koittaisi muistaa syödä sitä…
Toinen ongelma: Jalkojeni ylipronaatio vaatii ilmeisesti toimenpiteitä (ei sentään kirurgisia :D). Ostin viime elokuussa pronaatiotuilla vahvistetut juoksulenkkarit koska halusin selvitä halvemmalla enkä teettää erikoispohjallisia jalkojani varten. Ortopedi kyllä neuvoi tekemään niin mutta pihiyttäni en kuunnellut häntä. Nyt se sitten kostautuu. Jalat kipeytyvät ennätyksellisesti ja saan jalkapohjien sisäsyrjiin mielettömiä hiertymiä juostessani.
Tottakai tilanne olisi vielä pahempi jos käyttäisin tuettomia kenkiä mutta tuollaiset perustuet eivät taida riittää jaloilleni. Pitäisi siis teettää ne pohjalliset mutta mistä ihmeestä revin rahat siihen?? Sitä varten kun pitäisi mennä juoksuklinikalle ja maksaa ensin askellusanalyysista ja sitten vielä itse pohjallisista.
On tämä juoksu hankala harrastus 😀