Niinpä niin. Se mun uusin miesjuttuni ei sitten oikein ottanut tulta. Sanotaanko vaikka niin, että arvomaailmat eivät sitten lopulta kohdanneet ollenkaan, ja elämäntyylimme poikkesivat ihan liikaa toisistaan. Tämän enempää en syitä ala puida täällä, mutta sanotaanko, että kyllähän asia vähän harmittaa. Vähemmän kuin maanantaina, vähemmän kuin eilen, enemmän kuin huomenna. Ihastuin siinä tyypissä olemukseen, älykkyyteen ja verbaaliseen lahjakkuuteen, ja loin siitä päässäni jonkinmoisen ihannehaavekuvan, joka sitten olikin vähän muuta kuin mies itse. Toki edelleen ollaan ihan hyvissä väleissä ja varmaan nähdäänkin vielä kavereina, ja siitä oon ihan iloinen. Muutenkin oon kyllä oikeestaan jo ihan hyvällä mielellä koko jutusta, kun toki tiedostan ettei siitä pidemmän päälle olis tullut mitään. Menee vielä pari päivää ennen kuin järki ja tunne kunnolla kohtaavat, mutta tosiaan en mä siitä enää kovinkaan surullinen ole.
Heh, ja vähän harmittaa sekin, että niin hiton hyvää seksiä en tule varmaan ihan vähään aikaan saamaan, varsinkaan suuseksiä. Se mies todella tiesi mitä teki, huh huh. Sanoisinko että hyvää suuseksiä olen saanut paljonkin, mutta tuo oli kyllä ylivoimaisesti parasta ever. Eikä muissakaan taidoissa valittamista…