Täysikuu valvottaa. Ja aivan liian pitkään jatkunut päänsärky. Surffailin etsiskelemässä joululahjaideoita, jotain tilasinkin jollekulle. Samalla kuulostelin Tarja Turusen joululevyä [I]Henkäys ikuisuudesta [/I]. Nightwish menetti paljon, kun potkaisi Tarjan ulos bändistä.
* * * * *
Näin viime yönä mitä oudompia unia. Puolet yöstä leijailin ja puolet putosin. Olin hirveän surullinen toisessa unessa, toisessa taas aivan yli-iloinen ja onnellinen. Suru oli läsnä putoamisunessa, ilo leijailemisessa. Putoamisunessa kanssani seikkaili ihminen lähimenneisyydestä ja nykyisyydestä, joka on satuttanut mua todella syvältä. Leijailu-unessa puolestaan nauroin ja iloitsin erään tulevaisuuden ihmisen kanssa, tulevan opiskelukaverin, johon ehdin jo vähän tutustua pääsykokeissa. Tuossa voisi kai aika helposti nähdä vertauskuvia ja enemmänkin todellisuuteen, jos uskoisi uniin. Satuttaneen ihmisen kanssa putoan, uusien ystävien ja tulevaisuuden myötä leijun ylös onnellisuuteen. Tämä siis, [I]jos[/I] uskoisin uniin.
* * * * *
Joulu mietityttää paljonkin. Tuleeko siitä paha vai parempi, synkkä vai toiveikas. Surua siihen tulee sisältymään joka tapauksessa. Fiilikset ovat melko ristiriitaiset; pelkään ja odotan joulua. Odotan sen lämpöä ja yhdessäoloa, pelkään sitä että jään sisimmässäni yksin. Halusin ja toivoin yhtä asiaa: olla jouluna pelkästään onnellinen. En saanut sitä, se riistettiin multa pois, tahallisesti. Ja vaikkei asia itkemällä muuksi muutu, mä vain olen niin kovin surullinen sen vuoksi. Vihainen myös.
[URL=http://www.youtube.com/watch?v=cW7iwxTBjk8]Pysähtyneisyyteen, suruun sopiva biisi,[/URL] omistettu vaikkapa pappalle, joka ei tule näkemään tätäkään joulua.