Viikonloppu on taas ohi, samoin Ruisrock. Täytyy kyllä sanoa, että kivaa oli, varsinkin lauantaina. Tosin VIP-alueella oli tänä vuonna hiukan laimeampi meno kuin viimeksi, mutta ihan ok kuitenkin, ja ruoka oli laadukasta 🙂 Nähtiin mm. Zen Cafe (tietysti!), Maija Vilkkumaa ja monia muitakin bändejä. Vesibussi kuljetti Ruissaloon ja takaisin keskustaan, joten ei tarvinnut rämpiä siellä rahvaan keskuudessa 😀 Yhtään lehtijuttua en nyt tehnyt, mutta ei ollut tarkoituskaan. Keskityin olennaiseen 😉 Tosin eilen kyllä keskittyminen oli hiukan hankalaa johtuen järkyttävästä kelistä; oli niin mielettömän märkää ja kylmää ja mutaista. Mulla oli kengät sekä farkut puoleen sääreen asti aivan mudassa, mutta kivaa oli siltikin.
Lauantaina yritin koko päivän nähdä yhtä ihmistä ja hän myös mua, mutta ei sitten onnistuttu törmäämään ollenkaan, ennen kuin sitten aamuyöllä kun keskustasta käveltiin yhtä matkaa kuuluisalle Tuomaansillalle josta lähdettiin eri suuntiin. Ei siis nähty kauaa, mutta mä olen iloinen että edes hetken kuitenkin. Ja sitten eilen sama ihminen viestitti että voisi illalla tarjota mulle kaakaota ja viltin, mikäli tulen ajoissa pois festareilta. No, enpä tullut, mutta ehkä mä lunastan tuon tarjouksen nyt alkuviikosta. Vähän siihen suuntaan ainakin puhuttiin.
Mulla on samaan aikaan jotenkin tosi hyvä ja iloinen sekä pelokas ja jännittävä fiilis; sanalla sanoen outo. Joo, ja epävarma myös. En oikein tiedä mistään mitään, mutta mieluusti ottaisin selvää. Ja niin kai myös musta otettaisi, tai niin ainakin annettiin ymmärtää. Olen kuulemma mysteerinen tyyppi hiljaisen hymyni alla, heh. Voin kyllä ollakin. Mä vain nyt toivon lähinnä sitä, että voin hiljalleen tutustua tähän ihmiseen, ilman kiirettä mihinkään suuntaan. Ja että saan myös oman tilani olla ja selvitellä asioita itselleni. No, luulen kyllä että saankin, kun kai tämä toinenkin kaipaa sitä, ja mä kyllä suon hänelle saman.
Joo, se siitä. Maanantaista huolimatta fiilis on siis nyt melko hyvä.