Meneminen on toisilla veressä

Matkakuume ei ikinä hellitä. La-su -yönä tulin Kairosta, ja nyt jo surffailen suunnittelemassa, mihin menisin seuraavaksi. Kairon matkaa ennen ei ollut edes kahta kuukautta siitä, kun palasin kolmen kuun reissulta Irlannista, johon sisältyi myös matka Italiaan. Ja kun Kairoon päätin lähteä, tuntui, etten olisi ollut ikuisuuksiin missään.

Voi äiti ja isi, minkä teitte kun kuljetitte lapsianne pitkin maailmaa ennen kuin edes osattiin kävellä. Nyt tuo reissaaminen on niin pahasti, ettei mikään koskaan ole tarpeeksi. Kaukokaipuu vaivaa 24/7.

Pitäisköhän myydä kaikki mitä omistaa, pyytää vanhemmilta perintö etukäteen ja alkaa kokopäiväreissaajaksi. 😛