Kairossa se nayttaa ruuhkaiselta, likaiselta, koyhalta ja rikkaalta, ennen kaikkea erilaiselta. Ei tata paikkaa oikein pysty kuvailemaan, jos tahtoo tietaa, milta taalla nayttaa, pitaa tulla paikan paalle.
Pohjoismaisena naisena, vielapa yksin kulkevana sellaisena huomiota saa kiusallisen paljon. Jatkuvaa autojen toottailya, huutelua, tuijottelua ja niin edelleen. Ei se niin kivaa ole, mutta ainakin arabiankieliset huudot on helppo ignoorata kun en niita ymmarra. Tosin tanaan huudeltiin myos englanniksi: ”Oh mai gaaaad, vveri vveri guud, vveri nais!”
Halpaa on ja taksilla paasee. Ihmiset on paaosin tosi ystavallisia. Liikenne on aivan kasittamaton. Kuulin kerran etta Roomassa on kahdenlaisia jalankulkijoita, nopeita ja kuolleita. No, siina tapauksessa taalla on kuolleita, kuolleita ja onnekkaita. Ainakin jos on kyse turisteista. Valilla paikalliset on johdattaneet mut tien yli, ystavallisia kun ovat.
Nyt istun baarissa, joku paikallinen antaa kayttaa lappariaan. Kokeilin asken sita vesipiippua, jota kaikki taalla kayttaa. Oli ihan jees.
Muumiot oli aika kuivahtaneita muuten.