Tää on taas näitä päiviä, kun peilistä katsoo monsteri. Vaatteet eivät istu, tukka on jatkuvasti huonosti, naamasta nyt puhumattakaan. Miten voikin näyttää niin erilaiselta päivästä riippuen, ainakin omasta mielestään? Eikä tällainen ole helppoa kanssaihmisillekään. Sillä jos tuskailen ääneen ”Kato nyt, miten järkyttävältä mä tänään näytän”, on siihen olemassa vain kaksi väärää vastausta:
1. ”Niinpä muuten näytätkin.” <-- Eikä! Näytän siis kammotukselta muidenkin silmissä. 2. "No etkä näytä, sähän näytät ihan itseltäsi." <-- Kiitti vaan! Oon siis aina yhtä kamalan näköinen. Jälkimmäinen vastaus on se, johon itse usein sorrun, kun kavereilla on vastaava ongelma. Ja juu, koettu on, ettei siitä hyvää seuraa. Monsteripäivää kärsivä kun ei käsitä, että yleensä se monsterius on oman pään sisällä eikä tosiaankaan muiden silmissä näytä yhtään sen kummemmalta kuin tavallisestikaan. Vaikka nytkin tämän tavallaan tiedostan, ei se omaan olotilaan vaikuta millään tavalla. *Lähtee jatkamaan rumailua*