Viime paivina on ollut vahan ikava eraita ihmisia Suomesta. Ei ole koti-ikava enka kaipaa sita maata, mutta noita ihmisia kylla. Ja kaipa tunne on molemminpuolinen, silla nyt noin vuorokauden sisalla nelja ihmista on kysellyt, milloin meinaan palata. Yks jopa suorastaan kaski palaamaan heti tanaan. 😀 Mutta, etteko te voisi tulla tanne, mita, hah?
Muutenkin on tanaan melko huono fiilis. Oli tappelu J:n kanssa ja lahdettiin sitten omille teillemme vihaisina. Voisin sanoa, etta oli tappelu TAAS. Meilla kun on ollut niita vahan turhan tiheaan viime aikoina. En ma tieda, mika siina sitten on. Lopun alkuako vai jotain mitattomampaa? Nyt vain tuntuu etta oon liian vasynyt siihen kaikkeen eika suoraan sanoen kiinnosta nahda koko ihmista enaa tanaan.
Musta tuntuu usein pahalta mutta vastaavasti sitten usein myos kovin hyvalta. Missa kulkee raja ja mika on se maara pahaa, jonka jalkeen ei kannata enaa jatkaa? Mista voi tietaa onko tama vain joku huono vaihe, vai tulisko koko suhde aina olemaan nain sotaisa? Miten voi punnita hyvan ja pahan ja paattaa, kumpi painaa vaakakupissa enemman? Jos joku on viisas, kertokoon.