Kirjoitin pätkän jotain mukamas syvällistä löpinää siitä itsestäänselvyydestä, miten ketään ei voi tuntea kokonaan. Sitten alkoi vituttaa koko teksti, joten pyyhin sen pois ja ajattelin pitäytyä turhanpäiväisyyksissä. Joten tadaa, tässä sitä ollaan!
Ja nyt tyhjeni pää ihan täysin. Nähtävästi en osaa jaaritella enää edes niitä turhuuksia. Kerrassaan fantsua. Todetaan nyt kuitenkin muodon vuoksi, että on ollut hyvä päivä muilta osin, mutta nyt on pirun kylmä ja väsyttääkin. En vain jaksais liikahtaa tästä mihinkään. Olisinpa pikkuinen, niin isi voisi tulla, kantaa mut sänkyyn ja peitellä.
Onni on joskus pienestä kii.