Mä en enää edes tiedä, että kuinka monen ihmisen suusta olen kuullut eri variaatioita seuraavasta lauseesta: ”Sä olet kyllä tosi fiksu vaikka oletkin noin nuori”. Ja silti, vieläkään, mä en tajua tuota lausetta. Nuorenko ei normaalisti oleteta voivan olla fiksu? Vai tarkoittaako tuo sitä etten olekaan niin lapsellinen kuin mitä ikäni perusteella oletettiin? Se on hassua, sillä usein tuon lauseen kuulee juurikin muutaman vuoden itseäni vanhemmilta henkilöiltä. Hassua siksi, että mä en henkilökohtaisesti näe kovin suurta eroa siinä, onko ihminen 21- vai 26-vuotias. Siis kun mä uskon että jossain kohtaa ihminen ns. saavuttaa itsensä, eli siis kasvaa sellaiseksi mitä sitten tulee olemaan vastaisuudessakin siitä ihan hirveästi enää muuttumatta. Toki ihminen varmasti kehittyy henkisesti koko ikänsä, mutta se on vähän eri juttu. Tarkoitan sitä, että kun on saavuttanut tietyn henkisen tason, ei siitä yleensä enää kovin radikaalisti muutu, tai jos muuttuu, niin ainakaan se ei tapahdu sillä tahdilla kuin nuoruusvuosina. Mä itse koen kasvaneeni ihmisenä todella paljon viimeisten kolmen vuoden aikana, ja nyt mä koen saavuttaneeni itseni sillä tavalla etten enää ihmisenä varsinaisesti muutu, vaikka toki kehityn edelleen ja ajatusmaailmakin tästä oletettavasti vielä jollain tapaa muokkaantuu.
Meni nyt ehkä vähän ohi aiheen taas, mutta kummastuttaa vain joskus tuo maininta siitä, miten mä olenkin niin ja niin fiksu vaikka olen näin nuori. Joskus tekisi mieli kysyä että mitä sä sitten oletit? Että mä leikkisin barbeilla ja puhuisin vain meikeistä ja uusimmista hiustrendeistä? Kuinka paljon ihminen yleensäkin muuttuu esimerkiksi 21:n ja 26:n ikävuoden välillä? Varmasti jollain tavalla, niin kuin koko ajan, mutta en millään voi uskoa että neljän vuoden päästä olisin jotenkin tosi erilainen ihminen, koska musta todellakin tuntuu että olen nyt saavuttanut sen mitä tulen jatkossakin olemaan. Ehkä se sitten on jonkinlainen ehjä identiteetti tai tietoisuus siitä, mitä on ihmisenä. Sellaista mulla ei vielä muutama vuosi sitten ollut, mutta nyt on ja pysyy. Niin mä uskon.
Kaikkein huvittavin kommentti tuli yhdeltä tutulta joka on viitisen vuotta itseäni vanhempi. Kun olimme tutustuneet, hän kerran kertoi mulle mitä oli alkujaan ajatellut musta ikäni perusteella ja mitä oli sitten todennut kun oli oppinut tuntemaan mut paremmin: ”Mä puhuin kaverilleni siitä, miten kiva ja fiksu sä oot. Sanoin että sehän on ihan kuin me, vaikka onkin niin nuori!” Ihan kuin me? No mitäs sitten? 😀