Toinen krapulapäivä lähenee loppuaan. Toivon todella ettei enää kolmas yllätä. Tulihan niitä viinaksia kiskottua ihan kiitettävästi laivareissulla sekä sitten la-iltana vielä baarissa, mutta kyllä kahden päivän krappe olis musta ihan riittävä rangaistus.
Ollut taas kaikki krapulan oireet mitä kuvitella saattaa. Viime yö oli yhtä niin kaameaa liskodiskoa että huh huh. Pyörin ja hikoilin ja heräilin ja näin painajaisia. Yhdessä unessa joku ihme hämähäkkimäisesti liikkuva, epämuodostunut ja vain puolikkaan pään omaava lapsi yritti lähestyä mua. Heräsin sitten omaan ääneeni kun huusin täysillä: ”Älä tuu tänne! Älä tuu yhtään lähemmäs!”
Siistiä.