Mitenköhän sitä oppis kärsivällisemmäksi ja vähän hitaammin nollasta sataan kiihtyväksi…? Tuli taas liiallisella hätäilyllä ja kiivailulla sanottua jotain, mitä ei olisi tarvinnut sanoa jos olisin malttanut mieleni edes hetken. Yks ihminen on kauheen kultainen, ja mä vaan kiihkoilen syyttä vain siksi, että itsehillintä ja kärsivällisyys on luokkaa nolla. No, onneksi tämä kyseinen väärinkäsitys tuli jo setvittyä.
Asiasta viidenteentoista: Jos mä kerron ottavani tatuoinnin liittyen yhteen henk.koht. tärkeään kirjaan, tatuoinnin, johon tulee kirjan tarinaan liittyvä kuva ja lainaus kyseisestä opuksesta, niin kuinka moni menisi etsimään sen kirjan käsiinsä vain siksi, että saisi tietää jotain ajatuksistani? Niinpä, ei kovinkaan moni. Joku kuitenkin, ja täytyy todeta, että otan tuommoisen järjettömän paljon suurempana kohteliaisuutena kuin yhdenkään ulkonäkökehun tai vastaavan.