Miksihän sitä leikkii joillakin ajatuksilla vaikka tietää, etteivät asiat vain mene niin? Miksi sivuuttaa seikat, jotka kuitenkin tulevat vastaan ennemmin tai myöhemmin? Miksi tahallaan ”unohtaa” ajatella lopputulosta, joka on vääjäämätön?
Enpä tiedä. Sen tiedän, että minusta kannattaisi pysyä kaukana, ja minun kannattaisi pysyä kaukana kaikista. Näin säilyisi tasapaino ja rauha ja harmonia.
Hyvää yötä – menen peiton alle häpeämään.