Jee, sain väkivalloin revittyä itseni ylös ”jo” puoli yhdeltätoista vaikka menin puoli viiden maissa nukkumaan. Hienoa – ehkä se unirytmi nyt alkaa pikkuhiljaa palautua normaaliMMAksi.
Kirjoitin jutun, ja kohta suuntaan toimitukseen väsäämään kuvatekstejä. Sitten lähden isää onnittelemaan.
Vähän tuntuu siltä, ettei sunnuntaiahdistus pääse tänään paisumaan kovin massiiviseksi… *koputtaa puuta*