Riemua liikunnasta

Liikuntaputkeni on lähtenyt hyvin käyntiin. Oli tuossa ihan liian epäsäännöllistä tuo urheilu jonkin aikaa, joten viikko sitten otin itseäni niskasta kiinni ja palasin ruotuun. Onnistui! Edellisenä sunnuntaina olin vajaan tunnin juoksulenkillä, maanantaina kävelin 12km, tiistaina juoksin taas vajaan tunnin, keskiviikkona kävelin jotain 6km ja illalla vielä juoksin tunnin verran, torstaina olin salilla, kuten myös lauantaina jolloin lisäksi pyöräilin ja kävelin muutaman kilsan, ja eilen myöskin kävelin ja pyöräilin vähän. Tänään tulee pyöräiltyä jotain 20km, ja huomenna sitten taas salille.

On kyllä tehnyt ihan älyttömän hyvää tämä liikkuminen. Mä olen yläasteen alusta asti harrastanut liikuntaa suhteellisen säännöllisesti, ilman kovin pitkiä taukoja. Ja siihen on kehittynyt jonkinlainen rutiini ja tarve; kai olen jollain tapaa jäänyt siihen koukkuun. Nyt kun aloin taas aktiivisemmin kuntoilla, huomaan että kroppa tosiaan jo vaatii liikuntaa. Ei siis tarvitse pakottaa itseään lenkille/salille, kun sinne on vain pakko päästä. Toki välillä on hyvä ottaa vähän rennommin, ettei kuluta itseään loppuun tai mene ylikuntoon. Mä yritänkin pitää viikossa ainakin sen yhden lepopäivän, jos vain maltan 🙂