Musta tuntuu että hajoan kohta. Luulin että asiat olisivat vihdoin menossa parempaan suuntaan mutta nyt tuli jälleen lisää huolia. Wilma on kai taas sairas. Ja isoveli, se on masentuneempi ja enemmän sekaisin kuin uskoinkaan.
Tämä on varmaan tosi itsekästä, mutta musta tuntuu etten jaksa. En vain jaksa. Kun vihdoin olisi itsensä kanssa tasapainossa, kaikki ympärillä hajoaa. Ensin oli ongelmat exän kanssa, sitten meni hirveästi aikaa auttaessani ystävää sen erossa, ja toista muissa asioissa, sitten Wilma sairastui ja hoidin sitä ympärivuorokautisesti. Koko ajan taustalla on myös painanut huoli veljestä, ja nyt sekin asia sitten räjähti käsiin.
Olen varmasti tosi paha ihminen kun nyt haluaisin vain juosta karkuun kaikkea.