Nyt on sellanen keli ettei oikein sanoin voi kuvailla. Tuulee mielettömästi, maassa on märkää mössöä lumen ja loskan väliltä, ja taivaalta vihmoo vaakasuoraan jotain käsittämätöntä moskaa, joka myöskin on litimärkää ja joka sattuu kasvoihin osuessaan. Hyi hitto. Olin ulkona reilun puolituntisen, ja sen jäljiltä olen kuin suihkussa käynyt.
Epätoivo saa laskemaan kuukausia kesään. Tai edes kevääseen. Pian alkaa helmikuu, siitä kun selviää, niin tulee maaliskuu. Maaliskuun suhteen toiveet ovat aika vähäiset; luultavasti silloinkin vielä on märkää ja loskaista. Huhtikuussa ehkä helpottaa. EHKÄ. Ja vaikkei helpottaisikaan, pääsen jo ennen kuun puoliväliä reissulle haistelemaan varhaisempaa kevättä. Paluun aikoihin ollaan enää askeleen päässä toukokuusta, joten siinä vaiheessa pahin on jo takanapäin. Eli summa summarum, kaksi ja puoli kuukautta kärsimystä jäljellä.
Mä elän kesälle, ja toki keväälle myös.