Krapulan vuoksi ja varmasti ihan muutenkin on tänään tehnyt melko paljon mieli seksiä. Okei, to-del-la paljon. Oikeestaan en ole kyennyt ajattelemaan juurikaan muuta. Sinänsä ihan normaali olotila tämä tämmöinen, mutta tänään jotenkin vielä tavallistakin voimakkaampi. Just nyt toivoisin enemmän seksin kuin muun ikävöinnin vuoksi, että se irlantilainen ois täällä. Ja just nyt ei kauheesti lohduta, että vasta kahden viikon päästä pääsen vehtaamaan.
Vaikka pitäis kai lohduttaa. Meinaan vaan, että sen kanssa on ollut parasta seksiä ever. Tuntui ihan sairaan hyvältä kaikki. Ja se tosiaankin osaa hommansa, tekee kaiken ”oikein”, just eikä melkein. Ja vielä haluaakin seksiä yhtä paljon kuin allekirjoittanut. Viimeks niiden yhdeksän päivän aikana tuli vehdattua kolmisen kertaa päivässä joka ikinen päivä. Enemmänkin ois varmaan tullut (kirjaimellisesti, heh heh) jossei ois alkaneet jo paikat kipeytyä. Haluun sitä vaan aivan tajuttomasti, ja mitä ilmeisimmin tunne on molemminpuolinen. 🙂
Ääh, ei pitäis kirjoittaa tällaisia; pahennan vain omaa tilannettani. Mutta minkäs teet, kun ajatus kiertää kehää keskittyen eräisiin himokkaisiin hetkiin joku aika sitten. Aika ei ole kullannut muistoja, se [I]oli[/I] pirun hyvää, heti ekalla kerralla jo, mutta parani vielä kerta kerralta. Enkä yhtään epäile, etteikö se ois loistavaa sitten parin viikon päästäkin.
Joku (olikohan Tuplis?) totesi, ettei ole järkeä pariutua ihmisen kanssa, jota ei halua panna ihan huikeasti. I agree. Ja ainakaan meillä J:n kanssa ei ole sitä ongelmaa, etteikö haluttaisi. x)