Oon pitkästä aikaa kuunnellut vuosien takaista lempibändiä, Aknestikia. Vieläkin tykkään. Osa sanoituksista on aina ollut lähellä sydäntä, osuu niin hyvin yhteen oman minuuteni kanssa. Kuten [I]Jäänmurtajan[/I] tämä osuus:
[I]Mää en usko mitään ennenkuin
mää näen sen itse silmilläni
Mää katon kaikki loppuun asti
sää sanot, että mää oon jääräpää
Mun haaveet yltää kuuhun asti
kauemmaskin jos tarve vaatii
Mä pistän aina paremmaksi ja
sää sanot, että mää oon sekopää
mulla on vaan yksi ongelma
Mun sydämeni melankolia
on suurempi kuin Eurooppa
pitempi on valovuotta
ja raskaampi kuin jäänmurtaja
Oon yrittänyt kaiken haalia
ittelleni mitä maailma
on antanut lahjana
aina kuitenkin puuttuu jotakin[/I]
Tai se, miten [I]Yölaulu[/I] alkaa: [I]Mattolaituri kelluu Perämeressä, meneminen on toisilla veressä…[/I]. Kaverikin totesi, että lause tuo mieleen minut. Joskus kyllä melkein toivoisin ettei se olisi niin. On vähän rankkaa toisinaan, kun mieli halajaa aina jonnekin muualle.
No. Pian pääsen lähtemään. Ehkä se helpottaa. Tai ehkä ei. Sitä varten varaan huomenna lennon Italiaan, Irlannista.
Nuo pari päivää mökillä oli kuitenkin kivoja. Rauhoitti mieltä jotenkin, hiljaisuus ja luonto ja meri. Mietin, paljon tulen kaipaamaan sitä, tätä, Suomea. Ehkä vähän. Nyt kaipaan kuitenkin muita maita enemmän.