Että mä inhoan menkkoja. Sattuu ja kaikki on epämukavaa. Puhumattakaan siitä ehkä kaikkein inhottavimmasta sivuvaikutuksesta…
Se tapahtuu aina vuotamisen alkuvaiheessa. Olen lähdössä jonnekin, yritän pukeutua, meikata, laittaa tukkaa – ja kaikki on ihan kamalaa. Vaatteet eivät istu, tunnen tursuilevani joka puolelle, tukka ei asetu, iho näyttää kaikkea muuta kuin hehkeältä, olo on kuin suohirviöllä tai sillä kuuluisalla sotanorsulla. Onhan noita ”rumapäiviksi” ristimiäni päiviä ihan säännöllisesti muutenkin, mutta menkka-aikana se ruma olo kasvaa potenssiin miljoona. Sitä melkein jättää menonsa väliin vain siksi, että omissa nahoissa olo on niin karmivaa.
Ja kun siinä ei tosiaan aluksi koskaan edes käsitä, mistä on kyse. Sitä vain katsoo peiliin ja ajattelee että ”mä en voi näyttää tältä”. Kyllä se syy sitten aina jossain kohtaa juolahtaa mieleen, mutta eipä sekään kauheasti auta. Ainoa lohtu on, että supermultimegaruma olo helpottaa parin päivän sisällä.
Kaiken kurjuuden maksimoinniksi olen joskus erehtynyt vaa´alle tällaisena aikana. Muistamatta, mikä aika kuusta on menossa, ja että menkat aina turvottavat meikäläistä ja saavat vaa´an näyttämään pari kiloa normaalia enemmän. Se ei suoranaisesti paranna oloa, kun peilistä tuijottavan suohirviötodisteen lisäksi myös vaaka puhuu tursuilun puolesta.
Koska ne vaihdevuodet alkaa?