Liskojen yö oli hyvä näytelmä. En ole intohimoinen teatteri-ihminen; usein on käynyt niin, että olen pitkästynyt ja/tai jotenkin kiusaantunut kokiessani näytelmät liian teennäisiksi. Nyt ei kuitenkaan käynyt niin. Tykästyin henkilöhahmoihin ja niiden esittäjiin, samoin äänimaailmaan ja lavasteisiin. Eipä siis ollut turha reissu.
Hyvä teatteriesitys ei kuitenkaan onnistunut kokonaan poistamaan sekavaa ja surullista mielialaa, jonka aiheutti pari juuri ennen näytöksen alkua kuulemaani uutista. Keskittymiskyky rakoili väkisinkin ajatusten vaeltaessa niihin asioihin aina uudestaan ja uudestaan. Onneksi oli niin pimeää, ettei muutamaan otteeseen silmiin tulvahtaneita kyyneleitä huomannut seuralaiseni eikä kukaan muukaan. Suihkussa ja sateella on hyvä itkeä, mutta teatterisalikin menetteli.