Viikon paras päivä on taas käsillä. Eilinen oli hyvä päivä kaiken kaikkiaan; kävelin pitkään, ja illalla sain hyvää ruokaa mitä ei tarvinnut itse kokata, punkun kera. Sain jopa nukuttua kohtalaisesti viime yönä. Mutta silti – silti perjantai on päivistä parhain. Viikonloppu tekee tuloaan ja parhautta on tietoisuus siitä, ettei seuraavaan kahteen päivään tarvitse tehdä mitään. Toki jotain teen, mutta omasta vapaasta tahdostani. Tiedä sitten, mihin tuo vapaa tahto tällä kertaa johdattaa, mutta eiköhän viikonlopusta hyvä tule kuitenkin.
Kämpän ajattelin laittaa kuntoon, tai ainakin aloitella sitä projektia. Voisi ainakin laittaa huonekalut paikoilleen ja ehkä jopa purkaa muuttokasaa. Sanon `kasaa`, koska se on kasa, läjä. Ei mitään siistiä riviä muuttolaatikoita, vaan vuori kasseja, pusseja ja taitaa siellä muutama hajoamaisillaan oleva pahvilaatikkokin olla. Siihen pitäisi saada jotain tolkkua, tai muuten en koskaan löydä mitään tarvitsemaani. Kyllä kai kahdessa ja puolessa päivässä siitä ehtisi edes osan hoitaa.
Huomiselle on tullut jo yksi viihdekutsu, jonka yritän parhaani mukaan unohtaa. Tekisi nimittäin ihan hyvää säästää rahaa ja itseään vielä tämän viikonlopun ajan. Ajattelinkin, että jos O ei lähde kotiseudulleen, voisin kysyä, josko se lähtisi kanssani syömään johonkin kivaan ravintolaan huomisiltana. Voisi sitten jäädä istuskelemaan kaupunkiin sen jälkeen ja ottaa pari lasillista silleen fiksusti ja sivistyneesti. 😉 Ja kun kaveri (se joka pyysi mua viihteelle) on tuolloin kuitenkin liikenteessä, voitaisiin varmaan törmätä jossain hetken aikaa. Karmivaa krapulaa en kuitenkaan aio hankkia sunnuntaille, sillä viikonlopun ohjelmistoon kuuluu myös kuntoilua.
Tunti vielä töitä, sitten kutsuu vapaus.