Vihdoinkin yksin. Oon ilmeisesti aika hyvin jo tottunut asumaan yksin kun alkoi jo hiukan ahdistaa toisen jatkuva läsnäolo. Vaikka kivaa olikin niin silti. Mutta nyt on rauha maassa taas 🙂
Eilinen oli hauska päivä, krapulasta huolimatta. Käytiin tosiaan kattomassa Babel ja mä tykkäsin siitä. Oli ehkä Alejandro González Iñárritun paras leffa. Kyllä Amores Perros ja 21 grammaakin olivat hyviä mutta tää osui muhun jotenkin vahvemmin kuin ne.
Leffan jälkeen käytiin kahvilla ja sit joku melkein houkutteli meidät Infernoon mutta saatiin kuitenkin pidettyä itsekurista kiinni =) Lähdettiin sitten kävelemään pitkin öistä Helsinkiä. Käveltiin melkein pari tuntia. Se oli aika kivaa. Ilma oli hyvä ja tuntui jotenkin epätodelliselta. En osaa selittää sitä. Sitten lopulta lähibaarissa nautitun punkkulasillisen kautta päädyttiin kotiin joskus kahden maissa. Juteltiin neljään ja sen jälkeen nukuttiin hyvin. Mahtavaa.
Tänään yritettiin koko päivän ajan lähteä uusintakävelylle mutta ei saatu aikaseks. Tosin ilmakin oli aika kurja. Oltiin sitten vaan ja keskusteltiin henkeviä. Illemmalla käytiin vielä syömässä.
Vanhat tutut ihmiset on hienoimpia asioita mitä voi ”omistaa”. Ei tarvi selitellä asioita tai omaa toimintaansa kun ne tietää ja tajuaa kaiken. Ihana olla välillä seurassa joka tietää täysin mitä se merkitsee mulle eikä odota mitään sen enempää. Vilpitön välittäminen on aika kaunis asia.