Ajatukset on taas tänään olleet levottomampia kuin minä itse, ja se on aika paljon se. Mä en saa aatoksiani irti kivoista jutuista, joita mies ja nainen voivat tehdä yhdessä. Tai pikemminkin jutuista, joita mä voisin tehdä yhden ihmisen kanssa. Jutuista mitä on tehty ja mitä ei olla tehty. Jutuista joihin liittyy alastonta ihoa, hikoilua ja hekumaa. Enkä puhu yhteisistä saunareissuista.
Mä fantasioin ja näen sekä oikeita että valveunia. Hengästyn pelkistä ajatuksista. Haluan lopettaa fantasioinnin mutten pysty. Kropalla on iso ikävä. Toki mielellä myös. Ei ne sulje toisiaan pois eikä niiden tarvitsekaan.
Sillä seksi oli seksiä, mutta myös jotain enemmän. Siinä oli jotain suuresti erityistä. Fyysinen yhteys oli mutkaton. Ja henkinen… no ne oli jotenkin yhtä. Me oltiin.
Mä en ole koskaan halunnut ketään niin paljon. Tai näin paljon. Saatoin helposti viettää pari päivää sängyssä ja unohtaa muun maailman. Me seottiin toisistamme. Eikä vain seksuaalisesti.
Meillä oli niin kaikki. Vieläkään en tiedä, voiko olla taas. Ehkä eräät tulevat kymmenen päivää selvittävät jotain.