Olen väsynyt ihmissuhteisiin, ainakin yhteen tiettyyn. Olen väsynyt ottamaan vastuuta ihmisestä jonka yhdessä mielessä pitäisi jo olla historiaa. Olen väsynyt olemaan varpaillani ja olemaan aina se paha tyyppi, riippumatta siitä mitä teen ja kuinka kiltti yritän olla. Olen väsynyt varomaan sanojani, mutta olemaan silti valehtelematta vaikka välillä se olisi paljonkin helpompaa kuin totuus. Olen väsynyt tuntemaan epämääräistä syyllisyyttä siitä että yritän elää omaa elämääni eteenpäin. Olen väsynyt itseeni kohdistuviin oletuksiin, tukahduttamisyrityksiin, syyllistämiseen.
Ehkä viimeisen puolen vuoden aikana olisi pitänyt olla erilainen, elää toisella tavalla. Ehkä olisi pitänyt olla kovempi ja torjua mennyt, polttaa sillat takanaan. Ehkä se olisi ollut kaikille helpompaa. Mutta en osannut. Tein niin kuin tuntui oikealta ja hyvältä, sillä hetkellä. Ja nyt olen tässä, väsynyt valintojeni seurauksiin joita en ikimaailmassa olisi osannut odottaa.