…eikä nähtävästi kuntoilijakaan. Viime viikolla keho kärsi ylikunnosta, nyt on jotain häikkää takareisissä. Molemmat takareidet ovat ihan älyttömän kipeitä ja särkevät koko ajan, vaikken edes tekisi mitään. Mahtaakohan olla jotain tulehdusta…toivottavasti ei, mutta pahalta näyttää ja tuntuu. :/ Olen tehnyt ihan normaalia lihaskunto- ja juoksutreeniä, mutta kenties sitten liikaa tms, ei tätä muu selitä. Eilen olin lenkillä ja tuntui kuin en yhtäkkiä enää osaisi juosta; jalat olivat niin kummalliset. Johtui kai juurikin tuosta takareisiprobleemasta, kun en tuntenut paljon muuta kuin nuo jalkojen takaosat ja siksipä tuntui kuin juoksisin ekaa kertaa elämässäni. Harmi sinänsä, kun muuten lenkki meni kyllä todella hyvin. Treenasin vauhtikestävyyttä ja huomasin kehittyneeni; ei hengästyttänyt ollenkaan sillä tavalla kuin aiemmin, ei yhtään liikaa eikä mennyt huohotukseksi jyrkissä ylämäissäkään. Olisin voinut hengästymisen puolesta jatkaa kauemminkin, mutta maalaisjärki käski lopettamaan noiden takareisien takia.
Tarkoitus oli mennä aamulla salille ennen töitä, mutta eipä näillä jaloilla tehdä nyt mitään. Koko yön niitä särki, ja vielä aamullakin, joten jäin ihan suosiolla sänkyyn. Vuorossa nimittäin ois ollut juuri jalkatreeni, eikä musta nyt ole siihen. Ehkä se kolmen päivän lepo tekee ihan hyvääkin ja kenties laukaisee alkavan tulehduksen. Ens viikolla voi sitten taas panostaa kuntoiluun.
Nyt pitäis aloittaa yhden kulttuurijutun kirjoittaminen, kun vain tietäisi että miten aloittaa. No, eiköhän se tästä. Kolmisen tuntia vielä, niin sitten päästään ajelemaan kohti pääkaupunkiseutua. 🙂