Äiti oli äsken kertonut sille J:stä ja siitä, että se tulee Suomeen piakkoin. Isukki oli alkanut panikoida, että mä nyt sitten rakastun ihan kunnolla ja muutan Irlantiin. Se oli kuulemma puolisen tuntia vain jankannut, että ”No niin, nyt se sitten lähtee sinne pysyvästi, ihan varmasti”. 😀 Äiti oli sitten koittanut rauhotella sitä toteamalla, etten kai mä nyt hetken tuttavuuden jälkeen mihinkään ole karkaamassa, ainakaan kenenkään miehen takia.
Aika hellyyttävää silti jotenkin. <3 Muistan kun olin 16-vuotiaana aikeissa lähteä vaihtariksi Jenkkilään, ja silloinkin isä jo asiasta puhuessani oli takuuvarma, että jään sinne sitten jonkun miehen luo. Ihan kiva kyllä toisaalta, että sillä on noin suuri luotto mieskuvioihini - ite kun en koskaan suunnittele liikoja. :)
Mutta joksikin aikaa pois oon kyllä edelleen lähdössä, vaikkakaan en yhdenkään kaksilahkeisen vuoksi. Varasin äsken sekä sen parin kuukauden kielikurssin että lennon. Lähtö on 29. elokuuta. Ja katselin myös työmahkuja sen jälkeen. Ne näyttää ihan hyviltä, joten eiköhän sinne voi sitten mahdollisesti jäädäkin vähäksi aikaa, kun eipä mua täälläkään mikään hetkeen odota.
Ja joo, Lonttisten läksiäiset lupaan kyllä pitää. ;)
