Olipas lohduton blogimerkintä toi eilinen. No, oli syystäkin. Enkä voi edes sanoa, että nyt kauheasti parempi fiilis olisi. Rauhallisempi kyllä joo, mutta myös tyhjempi. Ja ainakin yhtä yksinäinen. Tätä en järin usein sano, mutta nyt toivoisin kovasti, että olisi joku. Että olisin jollekulle [I]erityinen[/I].
Ilman mitään itsesääliä voin kuitenkin aivan rehellisesti todeta, ettei ole, ettei tällä hetkellä kukaan tykkää musta sillä yhdellä tavalla. Ei ole kukaan katsomassa niine silmin, sillä katseella, joka tekisi musta jotain muuta kuin vain yhden tytön. Niin se vain on. Ja on se niinkin, että usein tai edes pitkään aikaan en ole millään muotoa kaivannut sitä. Nyt heikkona hetkenä kaipaan.
Ehkä joskus sitten.