Eduskunnassa on jätetty järjestyslain muuttamiseen tähtäävä lakialoite. Tavoitteena on kieltää kerjääminen yleisillä paikoilla.
Syy lakialoitteelle on selvä. Köyhyys on rumaa. Shoppailukokemus Aleksanterinkadulla on huomattavasti epämiellyttävämpi köyhien itäeurooppalaisten kyhjöttäessä kadunkulmissa ruttaantuneet Robert’s Coffee -pahvimukit käsissään. Mutta mitä näille ihmisille tapahtuu, jos kerjääminen kielletään?
Yksi kieltoa ajavien pääargumentti on, että romanien liikkumiseen liittyy järjestäytynyttä rikollisuutta. Jokainen, joka on nähnyt romanikerjäläisten leirit, tietää, etteivät niissä hökkeleissä, vailla sähköä olevissa asuntovaunuissa ja kylmissä autoissa asu rikollisliigojen pomot. Nämä ihmiset eivät ole mafiosoja. Jos kerjäämiseen liittyy rikollisuutta, romanit ovat pelinappuloita.
Köyhät ja alistetut ihmiset ovat aina parasta mahdollista riistaa rikollisille. Eikö looginen johtopäätös mafiaepäilyistä olisi, että keskittyisimme ottamaan näitä ihmisiä hyväksikäyttävät rikolliset kiinni ja rankaisisimme heitä? On jokseenkin perverssiä, että rikollisuutta pyritään kitkemään kontrolloimalla rikosten uhreja. Jos romanien liikuumiseen liittyy rikollisuutta, he tarvitsevat apuamme entistä enemmän.
Romanian romanien on erittäin vaikeaa saada työpaikkaa. He kohtaavat syrjintää ja rasismia kaikilla elämän osa-alueilla ja kaikissa elämänvaiheissa. Romanit eivät lakkaa olemasta, vaikka heidät kuinka yritetään saada pois silmistä ja mielestä. Ihmisen on pakko tulla toimeen. Tosiasiassa kerjäämisen kielto ajaa nämä ihmiset rikollisuuden pariin.
Jos siis romaninaisista halutaan mieluummin prostiuoituja kuin ruusujen kauppaajia, niin kerjäämiskielto on hyvä idea. Jos romanimiehistä halutaan mieluummin taskuvarkaita kuin kerjäläisiä, lakialoite on nerokas. Romaneja hyväksikäyttävät rikollisjärjestöt eivät tästä kärsi. Kärsijöitä ovat ne, jotka ovat muutenkin heikoilla, eli romanit.
Amnesty International kampanjoi parhaillaan romanien aseman parantamisen puolesta. Suomen tulisi olla mukana vaatimassa toimia, jotta romaneihin kohdistuva syrjinnän, köyhyyden ja ulkopuolisuuden kierre saataisiin katkaistua Euroopassa. Ratkaisu ei ole silmien sulkeminen ja ongelmien lakaiseminen maton alle. Kerjäämisen kieltäminen olisi juuri tätä.