Sokeroinnin ilot – Siilistä nahkalompakko

Kävin eilen sokeroiduttamassa mun revan. Ai vittu, kirjaimellisesti. Kaverini suositteli [url=http://adalia-salon.fi/index.php]Adalia Salonkia[/url] ja sinnehän mä sitten marssin. Hieman on nyt pimpero hellänä repimisestä, mutta kuten seksin kanssa, myös sokerointi sattuu ekalla kerralla. Like a virgin (yeah right). Ainakin huusin hallelujaa rukoilevaan sävyyn sen mukaisesti kyseisen puolen tunnin ajan. Sokeroinnin jälkeen karvat kasvavat paljon ohuempina takaisin ja sitten ei tunnu enää missään (kuulemma). Yleensä karvojen määrä myös vähenee, JES.

Huvittavinta oli, että mua oikeesti vähän pelotti ennen kun päästiin asiaan. Plus, että tuntematon naishenkilö näki mun fjöösan ja repi siltä turkin. Sitten mietin uudestaan ja tajusin, että aika moni tuntematon naishenkilö on baari-illan jälkeen nähnyt mun kauniin alapääni (vaikka näinä kertoina tehtiin jotain ihan muuta kuin revittiin karvoja) ja lisäksi tietenkin Titta (sokerileidi) on nähnyt aika monta tuntematonta piudea aikaisemminkin. Eipähän enää kyseinen asia vaivannut.

Tosiaan, sen verran se repiminen näkyi, että hetken oli römpsä kuin Pocahontaksella konsanaan, mutta parin tunnin päästä punotus jo helpotti. Tokihan mä pariin otteeseen kiroilin karjuvaan äänensävyyn, mutta could have been worse. Yhden kerran mä jopa refleksinomaisesti tartuin Titan ranteeseen kiinni ennen repäisyä. Olin kuulemma eka asiakas sen uran aikana joka niin on tehnyt. Sorry, my bad.

Mun nahkalompakko on tällä hetkellä sileä kuin posliini. Nyt naiset ja herrat, sanokaa hyvästi tylsille höylille, tulehtuneille karvatupeille, rikkinäiselle iholle ja varsinkin kutittavalle sängelle! Sokerilla saa karvat pois joka helvetin kolkasta. Voin todellakin suositella.