Jukka Aminoff

Peruslähtökohdan pitää olla siinä, että Suomessa kannattaa perustaa alkoholibrändejä ja pyrkiä luomaan niistä kansainvälisiä menestystarinoita. Suomen elinkeinoelämä tarvitsee riittävän laajat hartiat ja monet yrittäjät perustaisivat mielellään uusia brändejä vasta siinä vaiheessa, kun alkoholilainsäädäntöä on merkittävällä tavalla vapautettu.

Toinen asia on se, että verotusta pitäisi laskea huomattavalla tavalla, jotta alkoholin nauttiminen tapahtuisi baareissa, ravintoloissa ja yökerhoissa. Alkoholin saatavuus on kuitenkin Suomessa varsin helppoa, eli tässä mielessä Alkon monopolia ei tarvitsisi purkaa, mutta uudet alkoholibrändit tarvitsevat kuitenkin mahdollisimman laajan myyntikanavaverkoston, jotta ne saisivat uudet tuotteet markkinoille mahdollisimman helposti. Alkon monopoli voisi osoittautua tässä tilanteessa pullonkaulaksi.

Nykyinen alkoholilaki on kuitenkin eriskummallinen. Se tukahduttaa kotimaisten brändien synnyttämisen. Laki suosii tuontiviinan ostamista sekä alkoholin kuluttamista yksityistiloissa, eli pääasiassa kodeissa, joissa tapahtuu myös paljon lieveilmiöitä, kuten häiriköintiä, väkivaltaa ja kuolemia. Nykyinen laki suosii myös syrjäytymistä, eli on parempi jäädä kotiin juomaan kuin mennä nauttimaan julkisiin tiloihin.

Itse en ole kovinkaan harmissani siitä, että limuviinoja salliva esitys on kaatunut, ainakin toistaiseksi, koska lakiehdotus on niin mitättömän pieni askel kohti täydellistä vapauttamista. Uusi laki olisi lähinnä sallinut sen, että limuviinat olisivat siirtyneet esimerkiksi Helsingin Töölön Alkosta 35 metrin välimatkan Alepan hyllylle. 35 metrin matka olisi käynnistänyt vastustajien mielestä täydellisen rappiokulttuurin? Miksi se ei ole käynnistänyt sitä nyt jo?

Lakiehdotus on lähinnä naurettava, mutta sitä vastustetaan aivan kuin se koituisi kaikkien suomalaisten kuolemaksi. Alkoholistit taitavat kuitenkin pitäytyä edelleen väkevissä ja viineissä, joita saa Alkosta, eikä tarvitse edes kulkea Alepan kautta.

Alkoholin vapauttamisen vastustajat kuuluvat myös siihen ryhmään, joka suitsuttaa juhlapuheissa sitä, että suomalaiset ovat sivistyskansaa ja Suomessa on maailman paras opetus. Kuitenkin alkoholin vapauttamista vastustetaan aivan kuin se veisi koko Suomen täydelliseen perikatoon, eli tässä kohtaa unohtuu kokonaan sivistynyt suomalainen. Kuulun kuitenkin siihen ryhmään, joka uskoo siihen, että suomalaiset ovat sivistyneitä ja oppineita, jotka osaavat nauttia alkoholia vastuullisesti.

Tästä syystä alkoholin vapauttamisen pitäisi tapahtua kertaheitolla, joka samalla poistaisi kaiken tarpeettoman jännityksen ja kiehtovuuden alkoholin ympäriltä. Tilastojen mukaan nuoret juovat vähemmän kuin aiemmat ikäpolvet ja humalajuominen on vähentynyt. Suomalaisten alkoholikäyttäytyminen on menossa kohti eurooppalaista keskitasoa - kasvavasta viinarallista huolimatta. Tulevaisuus on tämän asian suhteen valoisa, jonka takia monet asiat puhuvat vapauttamisen puolesta. Sitä voi vaan kysyä, että minkälaisten pelkotilojen valossa vapauttamista oikein vastustetaan ja minkälaista kielteistä mielikuvaa suomalaisista oikein pidetään?

Lukemisen voi kuitenkin päättää myönteisiin tunnelmiin katsomalla Alkon sivistyneen videon samppanjasta.

Suomen alkoholikulttuuri on vaikea asia monesta eri suunnasta katsottuna. Tuontialkoholin määrät ovat kasvaneet vuosi vuodelta kovaa vauhtia. Viinaralli jatkuu Viron ja Suomen välillä kiihtyvää tahtia, mutta Suomessa on vaikeaa saada limuviinoja kauppoihin, koska tämä on joillekin eduskunnan jäsenille omantunnon kysymys. Alkoholi aiheuttaa toki paljon turhia asioita, kuten terveys- ja perheongelmia, väkivaltaa, työtehon heikentymistä ja monia muita asioita. Yleensä nämä ongelmat korostuvat, kun alkoholia nautitaan, eli syyt ovat jossain syvemmällä. Näihin asioihin pitää puuttua.

Itse olen elänyt lapsuuteni Tanskassa, jossa viinit olivat ruokakaupoissa sekä lapset saivat olla mukana ravintoloissa yömyöhään perheen mukana. Tämä ei johtanut tanskalaisten voimakkaaseen alkoholisoitumiseen, eikä yleisöryntäykseen viiniosastoille. Hieman vanhemmalla iällä asuin Isossa-Britanniassa, jossa väkevät ja viinit ovat ruokakauppojen hyllyillä. Näilläkään käytävillä ei ollut mitään suurta ryntäystä. Molemmat maat ovat kuitenkin sellaisia, joissa ei olla kuitenkaan kovin nyrpeitä alkoholia kohtaan.

Jokaisessa maassa on toki alkoholisteja ja ongelmien aiheuttajia, mutta suurta kuvaa katsoessa enemmistö on kuitenkin nauttijoita, jotka ottavat kohtuullisia annoksia. Varmasti sama asia pätee Suomeen, eli suuri enemmistö saa kärsiä pienen vähemmistön käyttäytymisestä. Suomen nykytilanne on kuitenkin kaksinaamainen, eli Virosta rahdataan koko ajan enemmän alkoholia, mutta Suomen lainsäädännön puitteissa voidaan esittää pyhimystä. En vain ymmärrä tätä järjellistä päättelykykyä tai sen suurta puutetta. Samaan aikaan netissä levitellään valokuvaa, jossa ruokakaupan ja Alkon välissä on suuri ja mahtava taikaseinä estämässä kansalaisten jatkuvan viinanhimon. Fingerporin vitsit eivät taida kuitenkaan olla vitsejä.

Olen kuitenkin aistinut sen, että Suomessa alkoholilainsäädäntöön liittyvät asiat eivät kosketa pelkästään alkoholi-asiaa, vaan sitä, että onko maamme riittävän vapaa. Alkoholi-asia toimii eräänlaisena vapauden mittapuuna. Pitääkö suomalaisia holhota vai luotetaanko siihen, että suomalaiset ovat riittävät kypsiä ottamaan asioita omalle vastuulleen? Olisi toki hienoa nähdä, että Suomessa siirryttäisiin entistä reippaammin kohti keskieurooppalaista nautiskelukulttuuria, jossa laatu korvaa määrän. Tämä vähentäisi paljon kaikkia ongelmia, kuten sairaaloiden ja terveysasemien turhia ruuhkia.

Itseäni ei kovinkaan paljon kiinnosta se, että nouseeko jonkin tuotteen hinta 50 senttiä tai pari euroa, koska nautin alkoholia suhteellisen vähän. Väkevät ja viinit voivat yhtä hyvin pysyä Alkossa. Olen kuitenkin nähnyt eri maissa sen, että alkoholin suuri saatavuus ja alhaiset hinnat eivät ole aiheuttaneet mitään suuria ämpäriryntäyksiä, vaan enemminkin päinvastoin. Mitä enemmän jännitys-aineosia poistetaan, sitä arkipäiväisemmäksi asiat muuttuvat. Voisiko vapauttaminen aiheuttaa saman Suomessa, eli lieveilmiöt vähentyisivät samalla?

Katson Suomen alkoholilainsäädäntöä enemminkin markkinoijan silmin. Suomen tiukka lainsäädäntö aiheuttaa sen, että Suomessa on suhteellisen vaikeaa kehittää alkoholibrändejä ja saada niitä myyntiin Suomessa. Monet aloittelevat yritykset joutuvatkin heti myymään ulkomaille, koska Suomessa on rajallinen määrä myyntikanavia. Sitten tuleekin eteen yksi täydellinen naurettavuus. Jokin suomalainen brändi voi perustaa yrityksen ulkomaille ja iskeä YouTubeen englannin kielisen videomainoksen, jonka lainsäädäntö perustuu ulkovallan lakeihin, mutta suomalaiset kuitenkin katsovat videota Suomesta käsin. Voit katsoa tämän kirjoituksen lopusta näyttelijä George Clooneyn tähdittämän Martini-videomainoksen ja katsoa, että aiheuttaako se sinussa sisäisen kysynnän kasvamista. Netin vapaus on netin ihanuus, eli sitä ei voida rajoittaa. Portit ovat olleet jo auki pitkän ajan, jonka takia Suomen lainsäädäntö laahaa perässä.

Sama asia koskettaa myös muita mainoksia. Yhdellä Google-haulla löytää runsaan määrän alkoholimainoksia, jotka ovat kiellettyjä Suomen lainsäädännön puitteissa. Onko tämä sitten alkoholisoinut suomalaisia? Nykyistä lainsäädäntöä kannattavien pitäisi nyt ehdottomasti ehdottaa Suomeen oman suljetun internetin perustamista. Sellaisen voi vaikka ostaa Venäjältä. Ei kuitenkaan maalata pirua seinälle, koska taantumukselliset voimat saattavat ottaa tästä kopin.

Suomen alkoholilainsäädännön vikana on myös se, ettei voida näyttää alkoholimainoksissa kauniita ja menestyviä ihmisiä, koska nämä mainokset “antavat väärän lupauksen”. Pitäisikö miettiä enemminkin päinvastoin. Kauniiden ja menestyvien ihmisten näyttäminen mainoksissa voisi enemminkin ohjata kuluttajia kohti keskieurooppalaista nautiskelukulttuuria? Sekin on muuten epäluottamuksen osoitus lainsäätäjiltä, ettei suomalaisia pidetä kauniina, komeina ja menestyvinä. Miksi tästä ei ole syntynyt suuri mekkala? Jotkut mainosgurut ehtivät toki kiertämään tätä ohjeistusta siten, että jossain alkoholimainoksissa näytettiin rumia ja menestymättömiä. Minkä esimerkin tämä sitten antoi? Nyt voidaan lähinnä näyttää valokuvia pulloista, eli tarinankerronta on jäänyt kivikauden tasolle. Tekee mainoksien tekemisen tosin suhteellisen helpoksi. “Otetaan valokuva pullosta.”

Tiukka lainsäädäntö antaa monille suomalaisille alkoholibrändeille selvän viestin. Älä brändää, myy ja mainosta Suomessa, vaan tee se ulkomailla. Samalla pitää kysyä, että kuinka moni huippubrändi on tämän takia jäänyt synnyttämättä, jotka olisivat todellisia vientibrändejä ulkomailla? Hyvinvointivaltio tarvitsee uusia tuloja ja alkoholilainsäädännön täydellinen vapauttaminen olisi osana kokonaisratkaisua. Vapauttamisen alkuaikoina on toki selvää, että joillakin karkaisi mopo täydellisesti käsistä, mutta pian tämän jälkeen asiat tasaantuisivat.

Uutiset nostavat koko ajan esiin ilmiöitä nettiraivosta ja vihapuheesta, joka antaa hyvinkin synkän kuvan siitä, että mihin maailmamme on menossa. Jokainen valitsee puolensa ja linjansa. Samalla unohtuu kuitenkin mainita kolikon toinen puoli, jossa tapahtuu paljon myönteistä kehitystä, mutta nämä asiat ovat harvoin uutisoinnin arvoisia, vaikka edustavat enemmistön kehityskulkua.

Otetaan esimerkiksi markkinointi ja myynti, jotka ovat saanut valtavan nosteen itselleen netin nousun ansiosta. Brändääjille netti tarjoaa uskomattoman hienon paikan luoda kiehtovia visuaalisia ilmeitä sekä kertoa lumoavia tarinoita. Kyseessä on luovan ja sosiaalisen inhimillisyyden aikakausi, koska kaikki voivat harjoittaa sitä. Voit perustaa kotisivut ja sosiaalisen median tilit veloituksetta. Tämän jälkeen voit antaa palaa.

Ajattelin kuitenkin osallistua keskusteluun kirjailijakollegani Mika D. Rubanovitschin twiitin innoittamana, koska hän kirjoitti, että hän on kyllästynyt myyntigurujen jorinaan siitä, ettei mikään ole muuttunut kasvotusten kohtaamisten aikana myyntitoiminnassa. Annan tässä Ruballe hieman taustatukea.

Miksi tämä asia koskettaa sinua? Me kaikki myymme jotain koko ajan. Ovat ne sitten ideoita, ajatuksia, palveluja ja tuotteita. Maksuttomia ja maksullisia. CITY-lehti on myynnin kehto, jossa suositellaan uusia kulttuurikohteita ja menovinkkejä. “Ihmiskauppaa" harjoitetaan treffipalstan muodossa. Myynti koskettaa meitä kaikkia. Olemme kaikki myyjiä. Siksi tämä koskettaa meitä kaikkia.

Mennään nyt tähän hieman vakavampaan osioon. Entisaikaan myyjät menivät tapaamisiin harjoittamaan sokkopeliä, koska vastapuolesta pystyi saamaan hyvin vähän tietoa. Tapaamisessa tehtiin tilannekartoitus, jonka avulla sitten luotiin tarvekartoitus. Tarvekartoituksia tehtiin tapaamisten aikana erittäin harvoin, mutta niitä tehtiin usein vasta tapaamisen jälkeen. Mahdolliselle ostajalle lähetettiin sitten tarjous, joka hyväksyttiin tai hylättiin. Sitä ennen saatettiin käydä läpi useita eri kokouksia ja palavereja. Hylkäyksen jälkeen mahdollinen ostaja saattoi unohtua lopullisesti.

Mikä on sitten muuttunut? Sosiaalinen media, erityisesti Facebook, Twitter, LinkedIn, Instagram, YouTube ovat luoneet digitaalisia kyliä, joissa samanmieliset verkostoituvat. Myyjä ja mahdollinen ostaja voivat verkostoitua digitaalisesti ennen tapaamista. Samalla he voivat katsoa, että miten molemmat voisivat olla avuksi toinen toisilleen. Molemmat voivat valmistautua tapaamiseen huolellisesti, eli osapuolet yrittävät löytää yhteisen maaperän. Ihanteellisessa tilanteessa mahdollisuudet yhteistyölle syntyvät nopeasti.

Haittaako tässä tilanteessa kuitenkaan se, jos ei synny kauppasopimusta? Ei lainkaan, koska yksi tärkeimmistä asioista on syntynyt. Nimittäin uusi ihmissuhde, joka voi olla erittäin arvokas myöhemmin tulevaisuudessa, koska tilanteet muuttuvat. Molemmat voivat myös avata verkostojaan toinen toisilleen. Aina voi avautua uusia yhteistyön ikkunoita. Tapaamisen aikana voi syntyä myös uusia ajatuksia, jotka voivat viedä kokonaan uusille poluille, jotka voivat olla lyhytaikaisia kauppasopimuksia arvokkaampia.

Siksi kannattaa ajatella niin, että sosiaalisen median kuplasi on kuin pieni digitaalinen kylä, jonka asukkaat ovat myös oikeita ihmisiä. Digitaalinen kylä on ystävällinen yhteisö, jossa vedetään yhtä köyttä. Tuetaan ja kannustetaan toisia. Mitä vahvempi kylä on, sitä paremmin menee kaikilla kylän jäsenillä. Siksi sosiaalisen pääoman kehittäminen on erittäin tärkeää. Puhumattakaan siitä, että osaa olla rakentavalla ja ystävällisellä tavalla sosiaalinen. Avaa porttisi muille, saat aina myös vastapalveluksen.

Helsinkiläiset ja monet muut heittävät usein turkulaisvitsejä, mutta en itse kuulu tähän ryhmään, koska kaupungin historia on rikas ja kaupungissa on jälleen myönteistä kohinaa - monella eri saralla. Turku on Hämeenlinnan ohella ainoa suuri keskiaikainen kaupunki, joka on säilynyt lähes sellaisenaan. Helsinki on taas nuori kaupunki ja Viipuri, yksi Suomen vanhimmista kaupungeista jäi taas Neuvostoliiton haltuun. Viipuri näyttää lähinnä vain rapistuvan. Hämeenlinna jäi taas kehityksessä jälkeen, mutta on nyt palaamassa takaisin kovaa vauhtia. Turku on säilyttänyt oman kokonsa suurena Suomen koko historian ajan. Siksi kaupunki kiehtoo erityisen paljon, koska sillä on pitkä historia ja kaupunki on aina ollut kansainvälinen.

Turku on kuitenkin helsinkiläisen silmistä katsottuna pieni kaupunki, mutta tämä pienuus tekee Turusta kiehtovan, koska sillä on kaikki suurkaupungin elementit, mutta vain pienemmällä alueella. Taiteen, kulttuurin ja ruoan ystäville kyseessä on kiehtova kaupunki, koska kaupungista löytyy lähes kaikkea.

Yksi parhaimmista kohteista on Turun kauppahalli, joka on muuten saman arkkitehdin Gustaf Nytrömin suunnittelema, joka on suunnitellut Helsingin Kauppatorin kupeessa sijaitsevan vanhan kauppahallin. Turun kauppahalli vaikuttaa kuitenkin suuremmalta kuin Helsingin. Ainakin silmämääräisesti katsottuna. Kauppahalli on kuitenkin 118,5 metriä pitkä, 30 metriä leveä ja 13 korkea, eli joku voisi käydä mittaamassa, että miten vanha kauppahalli pärjää Turun kauppahallia vastaan suuruudellaan. Kauppahallista löytää tarjontaa kaikkeen eri makuun ja tyyliin. Samalla voi katsoa, että minkälaiselta Turun katukuva näyttää, vaikka muodin puolesta.

Lyhyen vierailuni aikana en kuitenkaan ehtinyt käymään kuin muutamassa paikassa, mutta suosittelen käymään Hus Lindmanissa, Mamissa, Roster Turussa, Blankossa, Tårgetissa, Smörissa, Pinellassa ja Ludussa joiden listat näyttävät hyviltä ja ravintoloissa on mukavan moderni ja boheemi tunnelma. Ravintolakierroksen jälkeen kannattaa tietysti vierailla kulttuurikohteissa kuten Turun tuomiokirkossa, Turun linnassa ja Turun taidemuseossa. Jos haluaa seikkailla lähimaastossa, niin kannattaa käydä katsomassa Louhisaaren ja Kankaisten kartanoita. Päivän voi päättää Vaakahuoneen Paviljongissa. Tiedän, että monilla helsinkiläisillä on vahvoja ennakkoluuloja, mutta kannattaa elää ennakkoluulottomasti, koska vain sitä kautta voi löytää uusia ja kivoja asioita.

Jos haluaa vielä shoppailla, niin kannattaa käydä Turun Hansakorttelissa. Sieltä löytyy myös Stockmann, jos koti-ikävä on ehtinyt kasvamaan äärettömiin olosuhteisiin.

Miksi sinulla on nykyään valta markkinoilla? Käydään ensin historiaa läpi.

1500-luvulla elimme tukkukauppiaiden valtakautta. Jokainen varmasti muistaa, että silloin oli äärimmäisen vaikeaa saada tuotua tuotteita ulkomailta, koska laivan kulku oli vaarallista monien asioiden vuoksi. Laivat saattoivat upota vahingossa pohjaan. Merirosvot ja vieraan valtion edustajat saattoivat ryövätä ne, tai kauppalaiva saattoi vaan vaihtaa maisemaa. Siksi tukkukauppiailla oli suurin valta-asema, koska kaikki meni kaupaksi, jos tuotevalikoimaan sai edes jotain.

1700-luvulla siirryttiin pikku hiljaa tuottajien valtakauteen ja kohti teollista vallankumousta. Samaan aikaan syntyivät modernit kansantalouden teoriat siitä, että valtioiden tulisi keskittyä omiin vahvuuksiin. Kansainvälinen kauppa ja moderni markkinatalous kehittyivät samaan aikaan.

Toisen maailmansodan jälkeen, erityisesti 1970-luvun jälkeen siirryttiin kohti jälleenmyyjien valtakautta, koska moderni markkinointi ja mainonta kehittyivät tuohon aikaan. Pula-ajat olivat historiaa lopullisesti ja saattoi syntyä jopa ylituotantoa, joka lähinnä vain vahvisti jälleenmyyjien asemaa. Jälleenmyyjien oli suhteellisen vaivatonta kilpailuttaa tuotantolaitoksia toisiaan vastaan, eli melkein aina halvin tarjous voitti.

1990-luvun puoliväli mullisti kaiken. Syntyi internet, joka antoi markkinavallan ostajille, eli sinulle. Tämä teoria on akateemisesti vahvistettu 2000-luvun alussa. Ostajien valta-asema on lähinnä vain voimistunut siitä lähtien, kun lähes kaikkien taskuihin ovat ilmestyneet älylaitteet, jotka ovat jatkuvasti yhteydessä nettiin. Netistä voidaan hakea tietoa ja tehdä vertailuja.

Älylaitteet mahdollistavat myös rikkaan tavan viestiä videoiden, kuvien ja kirjoitusten muodossa. Muutamalla klikkauksella on mahdollista tavoittaa suuria yleisöjä. Tämä on vallankumouksellista. Applen perustaja Steve Jobs ei puhunut turhia.

Mitä tämä on sitten muuttanut? Hyvinkin paljon. Ostajat käyvät erittäin vilkasta nettikeskustelua siitä, että mitä me kulutamme. Kuluttajat haluavat lapsityövoimavapaata muotia. He ovat myös erittäin epäileväisiä sitä kohtaan minkälaista ravintoa meille tarjotaan. Monet teollisuuden alat ovat joutuneet suurennuslasin alle. Näihin keskusteluihin kannattaa suhtautua vakavasti.

Tämä on johtanut siihen, että markkinoille on tullut eettistä muotia. Luomuruoan suosio on kasvanut räjähdysmäisesti. Terveyteen panostetaan entistä enemmän liikkuen ja superruokaa sekä terveysjuomia nauttien. Monet yritykset ovat joutuneet sopeutumaan joko tuomalla markkinoille uusia tuotteita tai ne ovat ostaneet itselleen nousevia, eli markkina-asemaa uhkaavia brändejä. Siksi voisi sanoa, että asiakas on nykypäivänä todellinen kuningas tai kuningatar. Jokainen ostopäätös muuttaa maailmaa juuri siihen suuntaan mihin maailman haluaa kulkevan.

Ensimmäiseksi pitää sanoa, että on hienoa olla takaisin CITY:n bloggaajana. Kirjoitin tänne viimeksi vuonna 2013. Tuon vuoden jälkeen on tapahtunut kaikkea hyvää. Hyvänä esimerkkinä voin mainita Ostovallankumous-kirjan, jonka kirjoitin yhdessä myyntiguru Mika D. Rubanovitschin kanssa. Itse olen taas enemminkin luova suunnittelija ja brändääjä, koska pidän kaikesta taiteellisuuudesta. Olen enemminkin taiteilijasielu, joka eksyi bisnesmaailman pariin. Tämän takia olen kirjoittanut kaksi luksusalaa käsittelevää teosta ja kirjoitan alasta ahkerasti LinkedInissä.

Tanska on entinen kotimaani, jossa asuin monta vuotta 1980-luvulla. Tanskalaistuin hyvinkin voimakkaasti, mikä jätti samalla pysyvän jäljen jo entisestään vahvaan monikulttuurillisuustaustaani. Olen huomannut viimeisten vuosien aikana, että Helsinki on alkanut entistä enemmän muistuttamaan Kööpenhaminaa, mikä on erittäin hieno asia.

Uusia designtuotteita ja muotibrändejä ilmestyy koko ajan markkinoille. Helsingin ravintolaelämä elää kukoistuskauttaan. Hipsterien kahvilat ja panimot piristävät katukuvaa. Helsinkiin on ilmestynyt uusia olohuoneita kuten Clarion Helsingin terassi, Löyly ja Allas Sea Pool. Kaupungissa tapahtuu valtavan paljon. Kirjakauppojen hyllyt notkuvat keittokirjoja ja miten pitäisi harjoittaa tanskalaisten suosimaa hyggeä.

Siksi kannattaa katsoa alla oleva Hollywood-näyttelijä Mads Mikkelsenin tähdittämä Carlsberg-mainos, jossa hän pyöräilee pitkin Kööpenhaminan katuja, kattoja ja asuinhuoneistoja. Pyöräillessään hän kuvailee tanskalaisten hienostunutta ja boheemia elämäntyyliä. Mainos nostattaa pintaan paljon nostalgisia muistoja, mutta samaan aikaan nousee mielikuvia Helsingin ja Kööpenhaminan välille. Tehdään Helsingistä entistä tyylikkäämpi.