Jukka Aminoff

Pelon vyöhyke - Suomi ja seitsemän Venäjän läntistä rajamaata (Otava, 2025) on kirjailija Arvo Tuomisen uusin teos.

Kirjan pääosassa esiintyvät Norja, Suomi, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Valko-Venäjä, Ukraina, Moldova ja Venäjä.

Näistä maista Suomi, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Valko-Venäjä, Ukraina ja Moldova (Bessarabia) kuuluivat Venäjän keisarikuntaan.

Tuomisen tavaramerkkinä on suorapuheisuus ja sarkasmi. Tuominen keskittyy ruotimaan lännen ja Venäjän välistä kriisiä - syyttömiä ei ole.

Teos on antaa hyvän yleiskatsauksen eri maiden taustoista, sekä mikä on maiden historia suhteessa Venäjään. Maiden välillä on suuria historiallisia, kulttuurillisia ja diplomaattisia eroja. Tuominen korostaa, että Suomi on Pohjoismaa.

Nykyisen kriisin keskellä hän liputtaa diplomatian ja presidentti Juho Kusti Paasikiven ulkopoliittisten oppien puolesta - on parempi yrittää kuin olla yrittämättä ja hyväksi havaittuja oppeja ei ole syytä unohtaa.

Juuso Walden oli hyväntekijä, urheilumies ja viimeinen patruuna. Walden tunnetaan Yhtyneiden Paperitehdaiden omistajana ja toimitusjohtajana.

Patruunalla tarkoitetaan yrityksen omistajaa, joka väittää työntekijöiden yleisestä hyvinvoinnista. Patruunoilla oli sosiaalinen omatunto, jonka takia he keräsivät laajaa suosiota.

Walden rakensi työntekijöilleen viihtyisiä asuintaloja, perusti urheilujoukkueita ja antoi varoja yleishyödyllistä toimintaa varten. Työntekijöiden ja heidän perheiden olot olivat hyvät.

Waldenin taustahistoria on mielenkiintoinen.

Hänen isä kenraali Rudolf Walden valmistui Keisarillisesta Suomen kadettikoulusta vuonna 1900. Hänen upseeriura jäi muutamaan vuoteen, jonka jälkeen hän siirtyi paperimyyjäksi Pietariin, joka oli Venäjän keisarikunnan pääkaupunki. Suomi oli tuolloin suuriruhtinaskunta Venäjän keisarikunnassa. Rudolf Walden edusti suomalaisia paperitehtaita Venäjällä, joka oli tuottoisaa liiketoimintaa.

Juuso Walden syntyi Pietarissa vuonna 1907. Venäjän vallankumous, joka syöksi keisariperheen vallasta, käynnistyi vuonna 1917. Waldenit pakenivat takaisin Suomeen. Rudolf Walden perusti Yhtyneet Paperitehtaat vuonna 1920.

Juuso Walden täydensi opintojaan ja hän aloitti työuran Lontoossa vuonna 1930. Hänestä tuli englantilaisen kulttuurin suuri ystävä. Lontoon vuodet valmistivat Waldenia tulevia tehtäviä varten Suomessa.

Toisen maailmansodan jälkeen Lontoon vuosista tuli arvokkaita, koska Yhtyneet Paperitehtaat myivät paperia Britanniaan.

Waldenista oli tunnettu jalkapallon ystävä ja hänestä tuli FC Hakan perustajajäsen.

Walden järjesti jalkapallo-otteluita Hakan ja englantilaisen Reedin välille. Reed oli paperinvalmistaja, jota johti sir Ralph Reed.

Walden oli yritysjohtajuuden lisäksi vaikutusvaltainen urheilumies, joka suosi eri urheilulaleja. Hän näytti suuntaa muille Suomen eliitin jäsenille siitä, että suomalaista urheilua kannatti tukea.

Ulkomaiset valtionpäämiehet kaikista ilmansuunnista vierailivat Valkeakosken tehtailla. Yksi heistä oli Britannian pääministeri Harold Macmillan, joka täytti Waldenin unelman.

Yhtyneiden Paperitehtaiden perintö jatkaa edelleen UPM-Kymmenen suojissa.

Kalle Virtapohjan Walden-kirja sulattaa talous- ja urheilumiesten sydämet - myös naisten.

Albert Bonnier muutti Kööpenhaminasta Tukholmaan vuonna 1835. Albertin isoveli Adolf Bonnier oli perustanut kirjakaupan Tukholmaan.

Albert oli 15-vuotias, kun hän muutti uuteen maahan. Ruotsi oli entinen eurooppalainen suurvalta ja vauras maa, joka oli vajonnut Euroopan köyhimpien maiden joukkoon.

Ruotsi menetti suuria määriä maa-alueita suuren Pohjan sodan jälkeen vuonna 1721. Viimeinen niitti Ruotsille oli Suomen menetys vuonna 1809.

Albert saapui maahan, mikä oli köyhä ja takapajuinen. Albert oli uudistuksien kannattaja. Säätyvaltiopäivät, elinkeinorajoitukset ja merkantilismi oli voimissaan.

Albert kannatti parlamentarismia, elinkeinovapautta ja vapaakauppaa. Hän myös tuki uuden rataverkoston rakentamista.

Bonnier kirjakaupan rinnalle perustettiin kustantamo, joka painatti kauno- ja tietokirjallisuutta. Bonnier kustansi suomalaiskirjailija Zacharias Topelius kirjoja. Kustantamon matkaoppaista tuli erityisen suosittuja.

Bonnier oli vanhan ajan liberaali, joka kannatti uudistuksia. Hän joutui kuitenkin ottamaan etäisyyttä uuden aikauden liberaaleihin, jotka olivat radikaaleja.

Bonnier jätti kustantamatta radikaalien käsikirjoituksia, koska hän ei halunnut joutua vaikeuksiin. Bonnierin asiakkaina oli kuningashuoneen ja hallituksen kannattajia, sekä valtiollisia toimijoita. Bonnierin elämää varjosti jatkuva tasapainottelu vallanpitäjien ja oppositioaktivistien välisessä maastossa.

Albertin tarina kietoutuu Ruotsin uudistumisen ja uuden nousun ympärille.

Bonnierin kirjakaupasta tuli lopulta Ruotsin suurin kirjakustantamo.

Viimeisten vuosien tapahtumat ovat lähentäneet Suomea ja Ruotsia. Maat päättivät hakea NATO-jäsenyyttä yhtä aikaa. Suomi liittyi puolustusliiton jäseneksi. Ruotsi odottaa vuoroaan. Suomi luopui sotilaallisesta liittoutumattomuudesta ja Ruotsi pyrkii samaan. Maat ovat lähempänä toisiaan kuin koskaan maiden itsenäisyyksien aikana.

Siksi on hyödyllistä tutustua Ruotsin historiaan. Monet suomalaiset tuntevat Suomen osuuden Ruotsin vallan historian osalta, mutta Ruotsin tapahtumat ovat voineet jäädä tuntemattomiksi, eli mitä tapahtui Pohjanlahden tuolla puolen.

Kirjailija Sanna-Mari Hovin Viikingeistä Victoriaan - Ruotsin monarkian tarina (Minerva, 2021) tarjoaa tarinan, joka keskittyy Ruotsin tarinaan aina muinaisista viikingeistä nykypäivän kuningashuoneen jäseniin.

Ruotsin hallitsijat olivat myös Suomen hallitsijoita yli 600 vuoden ajan. Suomi kuului Ruotsin kuningaskuntaan. Suomi ei ollut yhtenäinen kokonaisuus, vaan muodostui valtakunnan lääneistä. Suomi oli käytännössä Itä-Ruotsia.

Ruotsin hallitsijat perustivat Suomeen lukuisia linnoja ja kaupunkeja. Turun linna, Hämeen linna, Raaporin linna, Viipurin linna, Savonlinna ja Suomenlinna ovat linnoista tunnetuimmat. Ruotsin hallitsijat perustivat esimerkiksi Helsingin, Turun, Hämeenlinnan, Rauman, Porin, Vaasan, Tampereen, Savonlinnan, Kuopion, Haminan ja Loviisan kaupungit. Ruotsin valtakauden kädenjälki on voimakas.

Ruotsin hallitsijat ovat kirjan pääosassa ja kirjassa sivutaan tietysti historian suuria tapahtumia. Historianharrastajille kirja voi tarjoa uutta tietoa runsaiden yksityiskohtien kautta.

Hallitsijoiden tarinoiden kautta paljastuu mielenkiintoisia tarinoita Ruotsin kuningashuoneen jäsenistä. Kirja on sopii kaikille, jotka haluavat kasvattaa Ruotsi-tietouttaan.

Monet tyytyvät valmistamaan samoja pasta-annoksia vuodesta toiseen. Pastasta on kuitenkin moneksi. Vain luovuus on rajana.

Pastan valmistaminen on edullista ja pastasta saa tehtyä tyylikkäitä annoksia arvovieraiden illallispöytään.

Mikko Takala, Sami Rekola ja Tommi Anttonen ovat kirjoittaneet keittokirjan Pasta - Sata parasta pastaa (Readme.fi, 2022), jossa on sata erilaista pastareseptiä.

Kirjan reseptit sopivat lihansyöjille, kalaruokien ystäville ja vegaaneille.

Kirjassa on monipuolinen määrä erilaisia reseptejä, jotka kertovat siitä, että erilaisia pastareseptejä kannattaa kokeilla.

Pastasta saa helposti paremman, kun ostaa pelkästään paremman oliiviöljyn ja pastan.

Ensiksi kannattaa kokeilla kirjan pastareseptejä ennen kuin lähtee kokeilemaan jotain uutta. Reseptien kokeileminen antaa tukevan peruspohjan omille kokeiluille.

Kannattaa tutustua erilaisiin pastalaatuihin, oliiviöljyihin, yrtteihin, mausteisiin, lihoihin, kaloihin ja vihanneksiin.

Silloin pääset makujen ja unelmien pastataivaaseen.

Televisiossa, suoratoistopalveluissa ja kirjakaupoissa puutarha-aiheiset teemat ovat nostaneet suosiotaan.

Pandemia nosti puutarhanhoidon suosiota, koska puutarhojen viihtyisyyttä haluttiin parantaa. Väki vietti enemmän aikaa kodeissaan ja puutarhoista tehtiin uusia olohuoneita.

Puutarhanhoidon suosiolla on myös toinen myönteinen kääntopuoli, eli luonnonkirjon lisääminen. Puutarhanhoidon harjoittamisella jokainen voi osallistua ilmastonmuutoksen vastaiseen toimintaan.

Kirjamarkkinoilta löytyy runsas määrä hyviä kirjoja, jotka liittyvät puutarhanhoitoon. Tietyt kirjat antavat inspiraatiota näyttävistä puistoista ja puutarhoista, joka ovat täynnä värikkäitä istutuksia. Kirjat tarjoavat silmäniloa.

Miten päästä alkuun?

Leena ja Heikki Luodon Puutarhan parhaaksi - Suuri puutarhakirja (Readme.fi, 2023) on käytännöllinen tietokirja puutarhanhoidosta, joka tarjoaa runsaan määrän oppeja ja vinkkejä.

Miten kasvatetaan taimia? Milloin kannattaa kylvöä kukkien siemenet? Miksi puutarhassa kannattaa olla oma kasvihuone? Milloin pensaita ja puita kannattaa leikata? Mitkä ovat parhaimmat lisäravinteet? Miten kannattaa hoitaa nurmikkoa?

Puutarhan parhaaksi on kätevä käsikirja. Oppien noudattaminen saa puutarhasi kukoistamaan.

”Kylmä sota päättyi liberaali demokratian voittoon ja uuteen maailmanjärjestykseen. Imperiumit ja etupiirit katosivat. Näin kuviteltiin.”

Tänään halusin jakaa kanssanne lukusuosituksen, sillä harvoin tulee vastaan kirjaa, jonka sanoma on yhtä ajankohtainen ja tärkeä.

Jukka Aminoff avaa uutuusteoksessaan Suomen Ruotsi ja Venäjä – Suomi muuttuvien maailmanjärjestysten keskellä (Readme.fi, 2021) kiinnostavalla tavalla maailmanhistoriaa ja -politiikkaa sekä tulevaisuuden muutosvoimia.

Historia on kiehtovaa – varsinkin silloin, kun se on kirjoitettu elävästi. Kirja herättää yli 3500 vuotta vanhan tarinan elämään tavalla, jota ei malttaisi laskea kädestään.

Mikä tärkeintä, Aminoff ei tyydy katsomaan menneeseen, vaan auttaa ymmärtämään nykyisyyttä sekä kannustaa rakentamaan parempaa tulevaisuutta.

Kirjoittajaa lainaten:

”Historiasta on mahdollista löytää paljon odottamattomia voimavaroja. Maa ilman ymmärrystä historian suurista tapahtumista on sieluton ja eksynyt. Historiasta on mahdollista löytää tiekarttoja tulevaan.”

Kirja-arvostelun kirjoitti kirjailija Martti Vaalahti

- - -

"Todella vaikuttavan oloinen teos."
- toimittaja, kirjailija Arvo Tuominen

- - -

"Erityisen vakava teos. Ostin sen sekä itselleni että pojalleni. Tällaisen teoksen valmistelu vaatii äärettömän paljon työtä ja keskittymistä yksityiskohtiin, perusteellista tutkimusta, asiallista ajattelua ja analyysiä, sekä historian vankkaa tuntemusta."
- Ivan Ivanov

- - -

"Pitihän se Jukka ostaa, toki suosittelen muillekkin."
- kirjailija, yrittäjä Esko Reinonpoika Alanko

- - -

On olemassa vanha sanonta, että kynä on miekkaa mahtavampi. Sanoilla voidaan muuttaa tulevaisuuden suuntaa niin hyvässä kuin pahassa. Pehmeillä sanoilla ja ajatuksilla voidaan rakentaa entistä inhimillisempi yhteiskunta, kun taas propagandan sanoilla myrkytetään ihmismieliä ja edistetään katkeruuteen pohjautuvaa kahtiajakoa. Siksi jokaisella ihmisellä on suuri vastuu siinä, että minkälaista ilmapiiriä he ovat luomassa ja minkälaisessa ilmapiirissä he haluavat elää.

Ihmiset rakastavat tarinoita. Tarinoita on kerrottu niin kauan kuin ihmiset ovat kyenneet puhumaan ja myöhemmin kirjoittamaan. Mikään ei ole niin hienoa kuin istua kesäillan aikana ulkosalla, katsoa nuotion tuliliekkiä ja sädehtivää tähtitaivasta, sekä jakaa tarinoita parhaimpien ystävien kanssa aamuyön pikkutunneille saakka. Hersyvää naurua, suurta hymyä ja jaettua empatiaa. Sävelkorvan rikkovia yhteislauluja. Pensaikosta voi kuulla villieläimien ja kyttäävän naapurin rasahduksia. Tunnelmallisen illan voi keskeyttää se, että kaveri nojaa liian voimakkaasti valkoisen nojatuolin kanssa, jonka seurauksena tuolinjalka katkeaa ja ystävä katoaa pensaikkoon yön hämärän aikana. Näin on tapahtunut.

Entisaikaan sanankäytön voima oli rajallinen, koska sanojen levittäminen rajoittui monesti puhuttuun kieleen omissa ystävä- ja tuttavapiireissä. Kirjeitä kirjoitettiin eri vastaanottajille. Nykyään sanankäytön voima on jokaisella. Jokainen voi perustaa internetissä itselleen blogin ja levittää ajatuksiaan sadoilla ja tuhansille lukijoille. Sanojen voima ei rajoitu pelkästään kirjoitettuun kieleen, vaan jokainen voi perustaa itselleen podcastin, jos puhuminen tuntuu luontevalta. Toiset haluavat taas ilmaista itseään myös eleiden ja ilmeiden kautta, eli on mahdollista julkaista videoita. Sosiaalisen median kautta voidaan jakaa ilosanomaa eteenpäin.

Tämän takia tietokirjalija Martti Vaalahden uutuusteos Sanojen supervoima - Näin valitset sanasi oikein ja onnistut elämässä (WSOY, 2020) on ajankohtaista luettavaa. Moni voi erehtyä siihen, että kyseessä olisi tekninen opas, jossa kerrotaan puisevalla tavalla siitä, että missä ja miten pitäisi viestiä. Kyseessä perusarvoja puhutteleva teos, eli miten päivittäin käytetyt sanat ja ajatukset vaikuttavat mieliimme ja ennen kaikkea muihin. Teoksen sanoma on lempeä ja inhimillinen. Miten sanat vaikuttavat tulevaisuuteemme? Miten kannattaa suhtautua vihamieliseen, itsekeskeiseen ja epäreiluun käyttäytymiseen? Hyväntahtoiset ihmiset voivat joutua silmittömien raivokohtauksien kohteiksi, vaikka eivät ole loukanneet ketään.

Jokainen meistä on varmasti huomannut sen, että miten sosiaalisessa mediassa kapitalistit ja kommunistit, suvaitsevaiset ja rasistit, vegaanit ja lihansyöjät, liberaalit ja konservatiivit, inbound-markkinoijat ja myynnin kylmäsoittajat ovat toinen toistensa kurkuissa kiinni. Rakentavat väittelyt ovat eri asia kuin vihamieliset hyökkäykset, eli tavanomainen keskustelu kuuluu asiaan. Tärkeintä on se, että on kyky kuunnella ja mahdollisuus kehittää omaa ajatteluaan.

Eilen oli mukavaa keskustella Vaalahden kanssa kirjan julkistamistilaisuuden yhteydessä nykyisestä keskusteluympäristöstä. Puhuimme esimerkiksi Twitteristä, joka rajoittaa viestin 280 merkkimäärään. Välillä olen ollut aikeissa julkaista omia ja kommentoida muiden twiittejä, mutta merkkimäärärajoitukset antavat liian suuren tilan väärinymmärryksille. Siksi on paljon kevyempää kirjoittaa pitkä blogikirjoitus kuin antautua rajoitusten vietäviksi. Tee sinäkin samoin, jos koet, että haluat ilmaista itseäsi laajemmin.

Voin sanoa, että Vaalahden teos on yksi tämän vuoden tärkeimmistä teoksista, koska teoksen arvoihin pohjautuva sanoma on tärkeä. Tämä teos puhuttelee kaikkia ja teoksessa näkyy se, että kirjoittaja on vilpitön omassa sanomassaan, koska sanat tulevat sydämestä. Teoksen voi lukea vaikka jokainen vuosi, koska teoksen sanoma voi puhutella eri tavoin eri elämäntilanteissa. Teoksessa kaikuu elämänkokemuksen ja kiltteyden ääni. Ole hyvä ihminen.

Suomen taloudella on ollut haasteita toipua vuonna 2007 alkaneen kansainvälisen finanssikriisin jälkeen. Viimeisten vuosien aikana taloudessa tapahtui myönteinen käänne, joka on lisännyt työllisyyttä ja vähentänyt valtion velkaantumiskehitystä. Tämän vuoden aikana hälytyskellot soivat uudelleen. Työllisyyden lisääntyminen näyttää pysähtyneen. Merkittävien suuryhtiöiden tulokset ovat romahtaneet. Kansalaisten luottamus talouteen on merkittävällä tavalla laskenut.

Nordean hallituksen entinen puheenjohtaja, kauppatieteen tohtori Björn Wahlroos oli viivytellyt uutuuskirjan julkistamista tarkoituksella, koska kirjan julkistaminen muutaman vuoden kestäneen suotuisan jakson aikana olisi tulkittu lähinnä räksytykseksi, koska Wahlroosin teesit ovat tarkoituksella herätteleviä ja monien tulkintojen taustalla on paljon laadukasta tutkimustietoa. Wahlroos on tullut vuosien saatossa tutuksi vapaan markkinatalouden, kevyen verotuksen, alhaisen sääntelyn, omistajuuden ja yritteliäisyyden vankkana puolestapuhujana, jotta Suomi menestyisi kansainvälisen talouden keskuudessa entistä paremmin.

Wahlroosin aikaisemmat teokset Markkinat ja demokratia. Loppu enemmistön tyrannialle (Otava, 2012) ja Talouden kymmenen tuhoisinta ajatusta (Otava, 2015) herättivät laajaa kansalaiskeskustelua. Näin tekee myös uutuuskirja Kuinkas tässä näin kävi? Miksi maallamme ei ollut malttia vaurastua (Otava, 2019), joka kuvailee Suomen teollisuuden ja yhteiskunnan kehitystä aina varhaishistoriasta nykypäivään saakka. Samalla Wahlroos pohtii sitä, että miten Suomi voisi menestyä tulevaisuudessa.

Wahlroosin pyrkii olemaan teoksessa mahdollisimman toiveikas, mutta tilastojen ja ennusteiden valossa Suomen tulevaisuus ei näytä hyvältä. Vielä 1960-luvulla Suomi oli talouskasvun suhteen Euroopan Singapore, joka panosti voimakkaalla tavalla teollisuuspolitiikkaan presidentti Urho Kekkosen ankaralla kädellä. Suomen talousajattelussa tapahtui kuitenkin merkittävä muutos 1970-luvulla, kun poliittisessa elämässä pääsi valloilleen ajatus entistä rajummasta sääntelystä ja kovemmasta verotuksesta. Suomesta muodostui ajan saatossa sekatalous, jossa valtion rooli korostui ja poliittinen päätöksentekokulttuuri muodostui entistä vaikeammaksi. Wahlroosin mielestä oli suuri virhe riisua presidentiltä valtaoikeuksia, koska tämä edesauttoi poliittisen päätöksenteon jähmettymistä ja antoi entistä enemmän valtaa ulkoparlamentaarisille voimille, eli etujärjestöille ja lobbareille. Poliittisen elämän päättämättömyys voi antaa mahdollisuuden protestipuolueiden ja -johtajien nousulle.

Suomella on ollut myös vaikeuksia sopeutua globaalin talouden haasteisiin. Berliinin muuri kaatui vuonna 1989. Sitä edeltäneinä kolmena vuosikymmenenä Suomen talouskasvu oli keskimäärin neljän prosentin luokkaa vuodessa, kun vuoden 1989 jälkeen Suomen talous on ollut keskimäärin 1,7 prosenttia vuodessa ja alle prosentin luokkaa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Suomen taloutta ovat rapauttaneet metsäteollisuuden tuotteiden vähenevä kysyntä, konepajateollisuuden sijoittuminen ulkomaille, Nokian romahdus ja idänkaupan väheneminen. Suomen liittyminen yhteisvaluutta euroon on myös poistanut devalvaation mahdollisuuden, jonka avulla teollisuuden kilpailukykyä voitaisiin parantaa merkittävällä tavalla. Wahlroos ei kuitenkaan kannata sulkeutumista, vaikka Suomi menestyi erityisen hyvin kylmän sodan vuosina, koska ajassa ei voi palata taaksepäin, koska muuten edessä olisi Venezuelan tie kohti talouskatastrofia.

Wahlroos nostaa yhdeksi kilpailukyvyttömyystekijäksi Suomen ja Neuvostoliiton välisen kaupankäynnin, jonka avulla suomalaiset yritykset saivat mehukkaita kauppasopimuksia, mutta tuotteet ja palvelut eivät olleet kilpailukykyisiä länsimarkkinoilla. Suomen harjoittama idänkauppa oli suurta ja loi hyvinvointia, mutta talous oli yhden kortin varassa. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen Suomen idänkauppa romahti. Pikku hiljaa syntyi markkinatalousvetoinen Venäjä, jonka kanssa idänkauppa kuitenkin elpyi. Suomen vienti oli Venäjälle 7,5 miljardia euroa vuonna 2008, mutta globaali finanssikriisi romahdutti viennin neljän miljardin euron tasolle. Ennen Ukrainan kriisiä vientilukemat olivat nousseet 5,3 miljardiin euroon ja lukemat romahtivat kolmeen miljardiin euroon vuonna 2015. Talouspakotteet ovat rokottaneet viennistä kymmenen prosentin verran. Wahlroos toteaa, että Venäjä tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia, mutta maan epävarmuus korottaa Suomen talouden riskitekijöitä.

Mikä on sitten Wahlroosin tarjoama pelastussuunnitelma ikääntyvälle ja aivovuodosta kärsivälle Suomelle, joka ei kiinnosta edes investoijia? Helsingistä ei ole ainakaan tulossa merkittävää kansainvälistä finanssikeskusta Lontoon Cityn tavoin. Helsinki ei edes kykene kilpailemaan Tukholmaa vastaan.

Wahlroos tarjoaa perinteisten talousneuvojen ohella ratkaisuksi panostamista digitalisaatioon ja kiertotalouteen. Digitalisaation haittapuolena hän korostaa digiteollisuuden heikkoja työllistämisvaikutuksia ja digitalisaatio saattaa tuhota enemmän työpaikkoja kuin luovat niitä. Kansainvälinen digikilpailu on kuitenkin erittäin kovaa ja menestyvien digibrändien luominen on vaikeaa.

Vaikka Wahlroos yrittää tarjota toiveikkaita neuvoja, mutta teoksen sisältä paljastuu toivottomuus Suomen pelastamisen suhteen. Onko Suomen tie Kreikan tie vai Singaporen tie? Siitä päättävät Suomen kansa ja poliittiset päätöksentekijät.

Suomi on itsenäisyyden alkuvuosista lukeutunut läntisten demokratioiden keskuuteen. Nykyisen lännen katsotaan muodostuneen kuitenkin vuonna 1941, kun Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Roosevelt ja Ison-Britannian pääministeri Winston Churchill allekirjoittivat Atlantin julistuksen (eng. Atlantic Charter), jonka keskeisenä arvona on, että ihmiset saavat elää vapaana pelosta ja puutteesta. Näistä arvoista muodostui toisen maailmansodan jälkeinen länsi, jonka arvot vetoavat moniin ympäri maailman, koska tyrannian ja pelon alla elävät arvostavat vapauden arvoja suuresti.

Suomen entinen Washingtonin suurlähettiläs ja ulkoministeriön valtiosihteeri Jukka Valtasaari on kirjoittanut uuden teoksen nimeltä Lännen jälkeen (Docendo, 2019). Valtasaari kuvailee kuinka länsi syntyi, mikä on lännen nykyinen tila ja mitkä asiat muuttavat nykyistä maailmanjärjestystä sekä haastavat länttä.

Suomen kylmän sodan aikaista ulkopolitiikkaa kutsuttiin puolueettomuudeksi, joka loi monille sellaisen harhakäsityksen, että Suomi olisi ollut lännen ja idän välisessä harmaassa maastossa. Suomi oli tosiasiassa suurvaltojen välisten ristiriitojen ulkopuolella, mutta arvoiltaan tukevasti läntisessä maailmassa. Kylmän sodan aikana Suomi pyrki kaikkiin mahdollisiin läntisiin yhteistyöjärjestöihin, jotka olivat liikkumatilan sisäpuolelle. Neuvostoliiton romahdettua 1990-luvun alussa, Suomen liikkumatila suureni. Suomi hakeutui NATO:n rauhankumppaniksi, EU:n jäseneksi, otti valuuttakseen euron ja hankki itselleen amerikkalaiset Hornet-hävittäjät. Suomesta tuli maailmalla monien tuntema teknologiavaltio ja Nokian puhelimet valloittivat maailmaa. Suomen henkinen ilmapiiri vapautui ja ovet länteen avautuivat todenteolla.

Kylmän sodan jälkeinen aika aina vuoden 2007 globaaliin talouskriisin ja Georgian sotaan asti oli sisäisten ja ulkoisten vakauksien kulta-aikaa. Tämän ajanjakson aikana Euroopan unioni ja NATO laajenivat Itä-Euroopan maihin sekä taloudellisen globalisaation ansiosta Euroopan maat jatkoivat vaurastumistaan. Globaali talouskriisi levisi Yhdysvalloista myös Eurooppaan eurokriisin muodossa. Työttömyys nousi Euroopassa roimasti, erityisesti Välimeren maissa, joka loi pohjaa populismin nousulle.

Venäjä oli vuoteen 2013 mennessä kartuttanut suosiotaan ja monien ennakkoluulot olivat hälventymässä, mutta Venäjä veti itseltään maton alta, kun Venäjä anasti Krimin niemimaan itselleen Ukrainalta ja sotii edelleen Itä-Ukrainassa. Näiden asioiden seurauksena Yhdysvallat ja EU asettivat pakotteita Venäjälle ja maan talous notkahti reippaasti alaspäin. Venäjä on kuitenkin hieman toipunut, mutta Moskovassa ja muualla on nähty suurmielenosoituksia sekä venäläisiä huolettaa hintojen nousu, köyhyys ja korruptio. Venäjä on ajautunut pysähdyksen olotilaan. Venäjä on maailmalla vasta kahdenneksitoista suurin talous, Etelä-Koreakin kiilaa maan edelle. Lännen ja Venäjän väleissä ei näytä olevan parantumisen merkkejä.

Ukrainan kriisin takia Suomi on katsonut väkevästi kohti Yhdysvaltoja tiivistäen kahdenvälistä yhteistyötä sekä harjoitellen ahkerasti NATO:n kanssa. Suomi edistää Euroopan unionissa puolustusulottuvuuden kehitystä, koska kaikkien läntisten turvallisuusrakenteiden kehittäminen katsotaan Suomen eduksi. Yhdysvallat on noussut myös Suomen kolmanneksi suurimmaksi vientikumppaniksi Saksan ja Ruotsin jälkeen.

Valtasaari luettelee teoksessaan runsaasti asioita, jotka haastavat lännen etuja. Lännen sisäisiä arvoja ja valtasuhteita pyritään sekoittamaan hybridivaikuttamisen keinoin ja sosiaalinen media on yksi tärkeimmistä epävakauttamiseen käytetyistä kanavista. Yhdysvaltain entinen presidentti Barack Obama sanoi vähän aikaa sitten CNN:n haastattelussa, että päättäjien tulisi välttää sosiaalista mediaa ja televisiota, kun he tekevät päätöksiä. Näin voidaan vähentää epämieluisia vaikuttamisyrityksiä, eli propagandan vaikutusmahdollisuuksia. Valtasaaren mukaan Venäjä pullistelee aseillaan ja nettihakkereillaan. Kiina taas pyrkii edistämään etujaan talouden keinoin, mutta Hongkongin demokratiaa, oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksia kannattavat mielenosoitukset ovat tuoneet Kiinan huonossa valossa esille.

Yhdysvallat ja EU ovat taloudeltaan samankokoisia, eli taloudellisia jättiläisiä. Länteen kuuluu myös muita maita, eli lännellä menee lujaa. Valtasaaren mukaan lännellä on kuitenkin kolme isoa haastetta, jotka ovat ydinaseiden paluu maailmanpolitiikan näyttämölle, teknologioiden nopea ja raju kehitys sekä ilmastonmuutos. Otsikko on tarkoituksella on herättelevä, koska Valtasaarea huolettaa erityisesti se, ettei EU:lla ja yleisesti lännellä ole selkeää yhteistä strategiaa, jonka avulla länsi tulisi menestymään jatkossa. Ehkä sellainen kuitenkin löytyy.

Valtasaaren teos on sujuvalla ja kielirikkaalla tavalla kirjoitettu, joka puree kaikkiin lukijoihin. Vaikka käsiteltävä aihe on vakava, mutta Valtasaari on kuitenkin säilyttänyt kuuluisan, hyvän huumorintajun. Tarinoita ja sutkautuksia teoksessa riittää yllin kyllin.