Jukka Aminoff

Björn Wahlroosin elämäkertasarjan kolmas osa Nurkkahuone – Eräänlaiset päiväkirjat 2001–2022 keskittyy Mandatumin jälkeisiin vuosiin. Wahlroos siirtyi Sammon konsernijohtajaksi ja myöhemmin Sammon, UPM-Kymmenen sekä Nordean hallitusten puheenjohtajaksi.

Kirjan keskiössä ovat kolme suuryritystä: Sampo, UPM-Kymmene ja Nordea. Teossarja sulkee samalla eräänlaisen ympyrän. Wahlroos aloitti uransa Suomen Yhdyspankissa, joka emoyhtiönsä Unitaksen kautta fuusioitui vararikon partaalla olleen Kansallis-Osake-Pankin kanssa. Uudesta pankista tuli Merita, joka yhdistyi ruotsalaisen Nordbankenin kanssa muodostaen Merita-Nordbankenin. Konserniin liitettiin vielä tanskalainen Unibank ja norjalainen Christiania Bank og Kreditkasse, ja lopputuloksena syntyi Nordea.

Sammon johdossa Wahlroos vei yrityksen nykyaikaistamisen lisäksi läpi toisen merkittävän muutoksen. Yhtiö liitti ruotsalaisen If-vakuutusyhtiön itseensä vuonna 2001 ja lopullisesti kolme vuotta myöhemmin. Pankkitoiminta oli osa Sammon kokonaisuutta, kunnes Danske Bank osti sen vuonna 2006. Kauppa osui oikeaan aikaan: pian alkanut finanssikriisi pudotti pörssikursseja, mutta Sammon tase vahvistui myynnistä saaduilla pääomilla. Kun Nordean osakekurssi romahti huipustaan vuodesta 2007 ja elpyi vasta 2014, Sampo hyödynsi tilanteen ja ryhtyi lisäämään omistustaan. Vuonna 2009 Sammosta tuli Nordean suurin osakkeenomistaja.

Vuotta 2009 voidaan kutsua suomalaisen, mutta oikeammin pohjoismaisen, pääoman paluun vuodeksi. Wahlroos nousi Nordean hallituksen puheenjohtajaksi 2011 – symbolinen paluu niille juurille, joilta hän aikoinaan uraansa lähti rakentamaan.

Nordean vuodet eivät kuitenkaan olleet helppoja. Kriisin jälkeinen aika merkitsi kiristyvää sääntelyä ja globalisaation hiipumista. Wahlroos olisi viihtynyt paremmin nousukauden vapaammassa maailmassa, mutta joutui johtamaan pankkia raskaiden vuosien keskellä.

Samana vuonna 2011 hän nousi myös UPM-Kymmenen hallituksen puheenjohtajaksi. Metsäteollisuus ei ollut hänelle vieras ala: Mandatumin kautta hän oli jo toiminut metsäyhtiöiden neuvonantajana, ja yhteydet alaan juontuivat osittain myös SYP:n vuosilta. Nyt hän tarkasteli metsäteollisuutta strategiselta näköalapaikalta.

Teoksessa Wahlroos avaa laajasti erilaisten neuvottelujen kulisseja. Kaikki suunnitelmat eivät toteutuneet, mutta niiden yksityiskohtainen kuvaus osoittaa, miten erilainen suomalainen yrityskenttä olisi voinut näyttää.

Kirjan pidempi aikajänne hälventää mielikuvaa yritysmaailmasta jatkuvana kaaoksena. Suurin osa ajasta kuluu arkiseen operatiiviseen työhön, mutta oikealla hetkellä pelikenttä voi muuttua nopeasti ja pakottaa päättäjät liikkeelle. Vakavan liiketoiminnan taustalla kulkee aina myös ripaus tahatonta komiikkaa.

Wahlroos ei kaihda ottamasta kantaa myöskään elinkeinoelämän keskusteluilmapiiriin. Hän kuvaa avoimesti turhautumista EVA:n ja Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen passiivisuuteen suomalaisen talouspoliittisen debatin sytyttäjinä.

Mielipiteet jakavat, mutta juuri siihen Wahlroos pyrkii. Suomessa tuskin löytyy hänen veroistaan keskustelijaa, joka onnistuu yhtä johdonmukaisesti herättämään väittelyä. Kerta toisensa jälkeen hän on muistuttanut huolestaan: Suomen talous on ollut lähes kaksi vuosikymmentä ilman kunnollista kasvua.

Pankkiiri Björn “Nalle” Wahlroosin teos Sateentekijät – Eräänlaiset päiväkirjat (1992–2001) avaa näkymiä kylmän sodan jälkeiseen lama-Suomeen. Neuvostoliitto ja idänkauppa olivat romahtaneet. Suomen talous ajautui lamaan, yrityksiä meni konkurssiin ja työttömyys nousi ennätyslukemiin.

Kyseessä oli taitekohta Suomelle ja sen elinkeinoelämälle. Maa haki Euroopan unionin jäsenyyttä ja muodosti viralliset suhteet Natoon vuonna 1992. Suomi suuntasi länteen.

Suomen elinkeinoelämä oli tuohon aikaan hyvin erilainen. Vaikka Suomi oli solminut EEC-vapaakauppasopimuksen jo vuonna 1973, se koski ainoastaan teollisuustuotteita. Vientiin liittyi lisäksi runsaasti paperisotaa ja byrokratiaa. Ennen EU-jäsenyyttä Suomen talous oli pitkälti protektionistinen.

Suuret suomalaiset teollisuusyritykset olivat monialayrityksiä, jotka saattoivat valmistaa kaikkea saappaista televisioihin ja jääkaapeista sivupöytiin. Monet näistä yrityksistä ajautuivat vaikeuksiin, ja 1990-luvun lama pakotti niitä supistamaan toimintojaan. Laman keskellä tehtiin myös paljon yrityskauppoja.

Wahlroos ja hänen johtamansa Mandatum astuivat tapahtumarikkaaseen markkinaan, jossa kulmahuoneissa vallitsi paniikki. Kirja avaa näkymän Suomen värikkääseen elinkeinoelämään. 1990-luvulla yrityksiä myytiin, ostettiin ja yhdistettiin uusin tavoin.

Tuleva EU-jäsenyys tarkoitti, että Suomen markkina avautuisi kansainvälisille yrityksille, rahoittajille ja sijoittajille. Monien suomalaisten yritysten arvostustasot olivat tuolloin niin matalat, että ne olivat ostettavissa pilkkahintaan. Yrityksillä oli vain muutamia vuosia aikaa järjestellä omistuksensa, jotta kotimainen hallinta voitiin säilyttää. Wahlroos ja kumppanit nousivat esiin juuri tässä tilanteessa, luoden niin sanottuja suomalaisen pääoman linnoituksia. Kaikki hankkeet eivät onnistuneet, mutta riittävän moni meni maaliin.

EU-jäsenyyden toteutuminen avasi Suomen talouden kansainvälisille toimijoille ennennäkemättömällä tavalla. Nokia uusiutui ja lähti valloittamaan maailmaa, ja 1990-luvun loppua kohden Suomessa elettiin IT-huuman keskellä.

Wahlroosin kirja tarjoaa myös mielenkiintoisen näkymän yritysjohtajien maailmaan ja henkilösuhteisiin. Siitä käy ilmi Suomen ja Ruotsin elinkeinoelämien läheisyys. Yksi kiinnostavimmista hankkeista liittyi Stockmannin mahdolliseen laajentumiseen Ruotsin kuluttajamarkkinoille, joka kuitenkin jäi vain ajatuksen tasolle.

Yritysjohtajien tarinoihin kuuluivat myös purjehdusmatkat, lennot yksityiskoneella, huippuhotellit, gastronomiset illanvietot sekä fasaanijahdit Englannissa, Skotlannissa ja Janakkalassa sijaitsevassa Vanantaan kartanossa.

Kirja tarjoaa lukijalle poikkeuksellisen hyvän näköalan Suomen elinkeinoelämän muutokseen, joka tapahtui vain muutamien vuosien aikana. Wahlroos antaa merkittävän panoksensa Suomen taloushistorian ymmärtämiseen.

Kun legendaarinen Hotelli Kämp avasi ovensa uudelleen vuonna 1999, Helsingissä puhuttiin kulttuuriteosta. Esplanadin varrella seissyt ikonisella maineella ladattu hotelli oli ehtinyt olla poissa maisemasta vuosikymmeniä, ja sen paluuta pidettiin lähes symbolisena eleenä: Helsingin halusta asettua kansainväliseen kaupunkien joukkoon. Harva kuitenkaan tietää, kuka kulisseissa auttoi tarinan alkuun – eikä miten kaikki todellisuudessa tapahtui. Yksi noista avainhenkilöistä oli yrittäjä Mikael Bonsdorff.

“Minulle itsellenikin tuli yllätyksenä, että tarina on jäänyt suurelta yleisöltä pimentoon”, Bonsdorff kertoo.

Hän oli vuonna 2016 professori Laura Kolben Kämp: hotelli ja sen kaupunki -kirjan julkistustilaisuudessa Ritarihuoneella, kun havaitsi, ettei kirjassa mainittu tarkasti hotellin uuden tulemisen taustavaiheita. “Ystäväni Jukka Aminoff jopa kehotti, että minun pitäisi tallentaa asiat Kansallisarkistoon. Näin jälkipolvetkin tietäisivät, miten Kämp palasi Esplanadille.”

Yllättävä puhelu Istanbulista

Tarina alkaa 1990-luvun alusta, kaukana Helsingistä. Tuolloin Bonsdorff sai puhelun Istanbulista. Soittaja oli Suomen konsuli Erkki Tammivuori, hänen vanha opiskelutoverinsa St. Gallenin yliopistosta Sveitsistä.

“Erkki kertoi, että William Bauer, Istanbulin ja Ankaran Sheratonien toimitusjohtaja, halusi Sheratonin Helsinkiin ja oli antanut tehtävän sen selvittämisestä. Erkki soitti minulle. Vastasin saman tien, että se hotelli täytyy rakentaa Esplanadin varrelle – vanhalle Kämpin tontille.”

Tuo tontti oli tuolloin kaukana loistostaan: paikalla seisoi KOP:n uudisrakennus ja sen vierellä laaja parkkialue.

“Rakennuksella ei ollut oikeastaan järkevää käyttöä. Minusta tuntui ilmiselvältä, että Helsingin ikoninen hotelli ansaitsisi palata juuri siihen”, Bonsdorff muistelee.

Fuusioiden jäljiltä oikeat ovet avautuvat

Pian myös suuremmat yhteiskunnalliset liikkeet alkoivat pelata yhteen. KOP ja SYP fuusioituivat, ja rakennuksen omistus siirtyi SYP:lle. Bonsdorffilla oli kuitenkin yksi merkittävä kontakti: Merita-pankin johtaja Ove Ohlström. Hänelle Bonsdorff esitteli ajatuksen, ja Ohlström avasi ovet neuvotteluihin Sheratonin kanssa.

Ensimmäinen varsinainen tapaaminen järjestettiin vuonna 1995. Paikalle saapuivat Ohlström, kiinteistöalan vaikuttaja Heikki Hyppönen, Bonsdorff itse – ja joukko Sheratonin edustajia, jotka lensivät Helsinkiin yksityiskoneella.

“Suunnitelmat olivat suurisuuntaisia. Haaveiltiin WTC-tyyppisestä kokonaisuudesta: hotellista, ostoskeskuksesta ja virallisen maailmanportin kaltaisesta keskittymästä Helsinkiin”, Bonsdorff kertoo.

Pitkä tie unelmasta todellisuuteen

Rakennustyöt kestivät useamman vuoden. Lopulta, vuoden 1999 lopulla, Helsingin katukuva muuttui jälleen: Hotelli Kämp avattiin virallisesti uudelleen. Yhdessä hetkessä kaupunki palautti keskustaan osan identiteettiään – hienostohotellin, jonka nimi oli kulkenut kansainvälisessä matkailussa jo 1800-luvulta lähtien.

“Olihan se hieno tunne. Kämp ei ole vain hotelli. Se on osa Helsingin sielua, merkki siitä että tämä kaupunki kuuluu maailmankartalle”, Bonsdorff kiteyttää. “Minulle oli suuri ilo, että sain olla mukana tuomassa sen takaisin.”

Myöhemmin pankki luopui omistuksestaan ja hotellikokonaisuus siirtyi vakuutusyhtiölle, jonka omistuksessa se jatkoi toimintaansa. Mutta keskeinen tosiasia pysyi: Kämp oli palannut, vahvempana kuin vuosikymmeniin.

Helsingin kohtaamispaikka ja huomattava maamerkki

Kun astuu Esplanadin varrelta sisään Kämpin ovista, on helppo unohtaa, että hotelli oli pitkään kadoksissa. Sen paluu ei ollut vain liiketoimi, vaan myös kulttuurinen teko – osa sitä tarinaa, jossa 1990-luvun lama-Suomi haki uutta itsevarmuutta ja suuntaa kohti kansainvälistymistä.

“Yhden puhelun Istanbulista ei olisi luullut merkitsevän näin paljon”, Bonsdorff sanoo naurahtaen. “Mutta joskus historia rakentuu juuri pienten sattumien ja oikeiden ihmisten kautta. Kämpin kohdalla niin tapahtui.”

Pelon vyöhyke - Suomi ja seitsemän Venäjän läntistä rajamaata (Otava, 2025) on kirjailija Arvo Tuomisen uusin teos.

Kirjan pääosassa esiintyvät Norja, Suomi, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Valko-Venäjä, Ukraina, Moldova ja Venäjä.

Näistä maista Suomi, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Valko-Venäjä, Ukraina ja Moldova (Bessarabia) kuuluivat Venäjän keisarikuntaan.

Tuomisen tavaramerkkinä on suorapuheisuus ja sarkasmi. Tuominen keskittyy ruotimaan lännen ja Venäjän välistä kriisiä - syyttömiä ei ole.

Teos on antaa hyvän yleiskatsauksen eri maiden taustoista, sekä mikä on maiden historia suhteessa Venäjään. Maiden välillä on suuria historiallisia, kulttuurillisia ja diplomaattisia eroja. Tuominen korostaa, että Suomi on Pohjoismaa.

Nykyisen kriisin keskellä hän liputtaa diplomatian ja presidentti Juho Kusti Paasikiven ulkopoliittisten oppien puolesta - on parempi yrittää kuin olla yrittämättä ja hyväksi havaittuja oppeja ei ole syytä unohtaa.

Juuso Walden oli hyväntekijä, urheilumies ja viimeinen patruuna. Walden tunnetaan Yhtyneiden Paperitehdaiden omistajana ja toimitusjohtajana.

Patruunalla tarkoitetaan yrityksen omistajaa, joka väittää työntekijöiden yleisestä hyvinvoinnista. Patruunoilla oli sosiaalinen omatunto, jonka takia he keräsivät laajaa suosiota.

Walden rakensi työntekijöilleen viihtyisiä asuintaloja, perusti urheilujoukkueita ja antoi varoja yleishyödyllistä toimintaa varten. Työntekijöiden ja heidän perheiden olot olivat hyvät.

Waldenin taustahistoria on mielenkiintoinen.

Hänen isä kenraali Rudolf Walden valmistui Keisarillisesta Suomen kadettikoulusta vuonna 1900. Hänen upseeriura jäi muutamaan vuoteen, jonka jälkeen hän siirtyi paperimyyjäksi Pietariin, joka oli Venäjän keisarikunnan pääkaupunki. Suomi oli tuolloin suuriruhtinaskunta Venäjän keisarikunnassa. Rudolf Walden edusti suomalaisia paperitehtaita Venäjällä, joka oli tuottoisaa liiketoimintaa.

Juuso Walden syntyi Pietarissa vuonna 1907. Venäjän vallankumous, joka syöksi keisariperheen vallasta, käynnistyi vuonna 1917. Waldenit pakenivat takaisin Suomeen. Rudolf Walden perusti Yhtyneet Paperitehtaat vuonna 1920.

Juuso Walden täydensi opintojaan ja hän aloitti työuran Lontoossa vuonna 1930. Hänestä tuli englantilaisen kulttuurin suuri ystävä. Lontoon vuodet valmistivat Waldenia tulevia tehtäviä varten Suomessa.

Toisen maailmansodan jälkeen Lontoon vuosista tuli arvokkaita, koska Yhtyneet Paperitehtaat myivät paperia Britanniaan.

Waldenista oli tunnettu jalkapallon ystävä ja hänestä tuli FC Hakan perustajajäsen.

Walden järjesti jalkapallo-otteluita Hakan ja englantilaisen Reedin välille. Reed oli paperinvalmistaja, jota johti sir Ralph Reed.

Walden oli yritysjohtajuuden lisäksi vaikutusvaltainen urheilumies, joka suosi eri urheilulaleja. Hän näytti suuntaa muille Suomen eliitin jäsenille siitä, että suomalaista urheilua kannatti tukea.

Ulkomaiset valtionpäämiehet kaikista ilmansuunnista vierailivat Valkeakosken tehtailla. Yksi heistä oli Britannian pääministeri Harold Macmillan, joka täytti Waldenin unelman.

Yhtyneiden Paperitehtaiden perintö jatkaa edelleen UPM-Kymmenen suojissa.

Kalle Virtapohjan Walden-kirja sulattaa talous- ja urheilumiesten sydämet - myös naisten.

Albert Bonnier muutti Kööpenhaminasta Tukholmaan vuonna 1835. Albertin isoveli Adolf Bonnier oli perustanut kirjakaupan Tukholmaan.

Albert oli 15-vuotias, kun hän muutti uuteen maahan. Ruotsi oli entinen eurooppalainen suurvalta ja vauras maa, joka oli vajonnut Euroopan köyhimpien maiden joukkoon.

Ruotsi menetti suuria määriä maa-alueita suuren Pohjan sodan jälkeen vuonna 1721. Viimeinen niitti Ruotsille oli Suomen menetys vuonna 1809.

Albert saapui maahan, mikä oli köyhä ja takapajuinen. Albert oli uudistuksien kannattaja. Säätyvaltiopäivät, elinkeinorajoitukset ja merkantilismi oli voimissaan.

Albert kannatti parlamentarismia, elinkeinovapautta ja vapaakauppaa. Hän myös tuki uuden rataverkoston rakentamista.

Bonnier kirjakaupan rinnalle perustettiin kustantamo, joka painatti kauno- ja tietokirjallisuutta. Bonnier kustansi suomalaiskirjailija Zacharias Topelius kirjoja. Kustantamon matkaoppaista tuli erityisen suosittuja.

Bonnier oli vanhan ajan liberaali, joka kannatti uudistuksia. Hän joutui kuitenkin ottamaan etäisyyttä uuden aikauden liberaaleihin, jotka olivat radikaaleja.

Bonnier jätti kustantamatta radikaalien käsikirjoituksia, koska hän ei halunnut joutua vaikeuksiin. Bonnierin asiakkaina oli kuningashuoneen ja hallituksen kannattajia, sekä valtiollisia toimijoita. Bonnierin elämää varjosti jatkuva tasapainottelu vallanpitäjien ja oppositioaktivistien välisessä maastossa.

Albertin tarina kietoutuu Ruotsin uudistumisen ja uuden nousun ympärille.

Bonnierin kirjakaupasta tuli lopulta Ruotsin suurin kirjakustantamo.

Viimeisten vuosien tapahtumat ovat lähentäneet Suomea ja Ruotsia. Maat päättivät hakea NATO-jäsenyyttä yhtä aikaa. Suomi liittyi puolustusliiton jäseneksi. Ruotsi odottaa vuoroaan. Suomi luopui sotilaallisesta liittoutumattomuudesta ja Ruotsi pyrkii samaan. Maat ovat lähempänä toisiaan kuin koskaan maiden itsenäisyyksien aikana.

Siksi on hyödyllistä tutustua Ruotsin historiaan. Monet suomalaiset tuntevat Suomen osuuden Ruotsin vallan historian osalta, mutta Ruotsin tapahtumat ovat voineet jäädä tuntemattomiksi, eli mitä tapahtui Pohjanlahden tuolla puolen.

Kirjailija Sanna-Mari Hovin Viikingeistä Victoriaan - Ruotsin monarkian tarina (Minerva, 2021) tarjoaa tarinan, joka keskittyy Ruotsin tarinaan aina muinaisista viikingeistä nykypäivän kuningashuoneen jäseniin.

Ruotsin hallitsijat olivat myös Suomen hallitsijoita yli 600 vuoden ajan. Suomi kuului Ruotsin kuningaskuntaan. Suomi ei ollut yhtenäinen kokonaisuus, vaan muodostui valtakunnan lääneistä. Suomi oli käytännössä Itä-Ruotsia.

Ruotsin hallitsijat perustivat Suomeen lukuisia linnoja ja kaupunkeja. Turun linna, Hämeen linna, Raaporin linna, Viipurin linna, Savonlinna ja Suomenlinna ovat linnoista tunnetuimmat. Ruotsin hallitsijat perustivat esimerkiksi Helsingin, Turun, Hämeenlinnan, Rauman, Porin, Vaasan, Tampereen, Savonlinnan, Kuopion, Haminan ja Loviisan kaupungit. Ruotsin valtakauden kädenjälki on voimakas.

Ruotsin hallitsijat ovat kirjan pääosassa ja kirjassa sivutaan tietysti historian suuria tapahtumia. Historianharrastajille kirja voi tarjoa uutta tietoa runsaiden yksityiskohtien kautta.

Hallitsijoiden tarinoiden kautta paljastuu mielenkiintoisia tarinoita Ruotsin kuningashuoneen jäsenistä. Kirja on sopii kaikille, jotka haluavat kasvattaa Ruotsi-tietouttaan.

Monet tyytyvät valmistamaan samoja pasta-annoksia vuodesta toiseen. Pastasta on kuitenkin moneksi. Vain luovuus on rajana.

Pastan valmistaminen on edullista ja pastasta saa tehtyä tyylikkäitä annoksia arvovieraiden illallispöytään.

Mikko Takala, Sami Rekola ja Tommi Anttonen ovat kirjoittaneet keittokirjan Pasta - Sata parasta pastaa (Readme.fi, 2022), jossa on sata erilaista pastareseptiä.

Kirjan reseptit sopivat lihansyöjille, kalaruokien ystäville ja vegaaneille.

Kirjassa on monipuolinen määrä erilaisia reseptejä, jotka kertovat siitä, että erilaisia pastareseptejä kannattaa kokeilla.

Pastasta saa helposti paremman, kun ostaa pelkästään paremman oliiviöljyn ja pastan.

Ensiksi kannattaa kokeilla kirjan pastareseptejä ennen kuin lähtee kokeilemaan jotain uutta. Reseptien kokeileminen antaa tukevan peruspohjan omille kokeiluille.

Kannattaa tutustua erilaisiin pastalaatuihin, oliiviöljyihin, yrtteihin, mausteisiin, lihoihin, kaloihin ja vihanneksiin.

Silloin pääset makujen ja unelmien pastataivaaseen.

Televisiossa, suoratoistopalveluissa ja kirjakaupoissa puutarha-aiheiset teemat ovat nostaneet suosiotaan.

Pandemia nosti puutarhanhoidon suosiota, koska puutarhojen viihtyisyyttä haluttiin parantaa. Väki vietti enemmän aikaa kodeissaan ja puutarhoista tehtiin uusia olohuoneita.

Puutarhanhoidon suosiolla on myös toinen myönteinen kääntopuoli, eli luonnonkirjon lisääminen. Puutarhanhoidon harjoittamisella jokainen voi osallistua ilmastonmuutoksen vastaiseen toimintaan.

Kirjamarkkinoilta löytyy runsas määrä hyviä kirjoja, jotka liittyvät puutarhanhoitoon. Tietyt kirjat antavat inspiraatiota näyttävistä puistoista ja puutarhoista, joka ovat täynnä värikkäitä istutuksia. Kirjat tarjoavat silmäniloa.

Miten päästä alkuun?

Leena ja Heikki Luodon Puutarhan parhaaksi - Suuri puutarhakirja (Readme.fi, 2023) on käytännöllinen tietokirja puutarhanhoidosta, joka tarjoaa runsaan määrän oppeja ja vinkkejä.

Miten kasvatetaan taimia? Milloin kannattaa kylvöä kukkien siemenet? Miksi puutarhassa kannattaa olla oma kasvihuone? Milloin pensaita ja puita kannattaa leikata? Mitkä ovat parhaimmat lisäravinteet? Miten kannattaa hoitaa nurmikkoa?

Puutarhan parhaaksi on kätevä käsikirja. Oppien noudattaminen saa puutarhasi kukoistamaan.

Pandemian jälkihöyryt, laukkaava inflaatio, nousevat korot, heikkenevä ostovoima, hintoja nostava energiakriisi ja geopolitiikan yllätyskäänteet vaikuttavat kaikkiin yrityksiin.

Tero Luoman kirja Osaava omistaja - Hyvän omistamisen käsikirja (Alma Talent, 2018) julkaistiin jo muutamia vuosia sitten, mutta ajankohtaisten tapahtumien vuoksi kirja on syytä nostaa suositusten joukkoon.

Maailmantalous elää tällä hetkellä suuren kriisin keskellä. Monet maat ajautuvat taantumaan. Jotkut maat kohtaavat laman. Miten käy yritysten ja pääomien?

Passiivisten omistajien aika on ohi. On toimeliaiden omistajien aika, koska yritykset tarvitsevat aktiivista ohjausta.

Luoman teos on erittäin kattava käsikirja omistamisesta. Teoksessa käydään läpi kansainvälisen ja suomalaisen omistamisen historiaa filosofisella otteella.

Kirjan vieraskirjoittajina on runsaasti tunnettuja suomalaisia omistajia ja omistamiseen perehtyneitä ammattilaisia. Kirjoituksista huokuu käytännön pitkäaikainen kokemus.

Kirjassa käydään läpi erilaisia omistamisen muotoja kuten julkisia osakeyhtiöitä, yksityisiä perheyrityksiä ja osuuskuntia.

Kirjan tärkein anti nykypäivänä on se, että miten omistajat voivat ohjata yrityksiä kriisien läpi. Mikä on omistajan rooli yrityksessä? Mikä on omistajan muistilista? Mikä on hallituksen jäsenten rooli yritysten johtamisessa? Näihin tärkeisiin kysymyksiin tarjoillaan vastauksia.

Geopoliittisten myllerrysten keskellä yritykset kaipaavat aktiivista osallistumista omistajiltaan. Osaava omistaja -kirja antaa arvokkaita neuvoja siihen, että miten omistajien tulisi toimia. Käsikirjaa on syytä pitää työpöydällä.