Jukka Aminoff

Kivijalkakauppojen kuolemaa on povattu jo pitkän aikaa. Puheet ovat olleet ennenaikaisia. Kivijalkakauppa on se, joka kannattaa vieläkin.

Heikki Peltola, Kari Neilimo, Lasse Mitronen ja Hannu Kuusela ovat kirjoittaneet Kaupan huiput - Kun hyvä ei riitä (Alma Talent, 2022) -kirjan. Kirjoittajilla on valtava määrä tietoa, kokemusta ja näkemystä kaupan alan tilasta.

Kirjan tarina alkaa kaupan alan historiasta, joka esittelee kaupan alan yrityksiä ja lukuja. Kaupan ala on aina ollut jatkuvan muutoksen keskellä.

Tavaratalot, ostoskeskukset, kotimaiset ja kansainväliset kauppaketjut ovat muokanneet Suomen markkinaympäristöä.

Suomen ensimmäinen nykyaikainen ostoskeskus on vuonna 1984 ovensa avannut Itäkeskus, joka sijaitsee Helsingissä. Tämän jälkeen Suomessa on avattu jatkuvasti uusia ostoskeskuksia. Viimeisten vuosien aikana vauhti on vain kiihtynyt.

Pääkaupunkiseudulla ovensa ovat avanneet Tapiolan Ainoa, Kalasataman REDI, Pasilan Tripla, Matinkylän laajennettu Iso Omena, Espoonlahden uudistettu Lippulaiva ja monia muita. Lippulaivakaan ei enää ole pelkkä ostoskeskus, vaan kaupunkikeskus. Ostoskeskukset ovat korvanneet torielämän. Ostoskeskuksissa viihdytään ja kulutetaan aikaa.

Kaikki on isompaa ja nykyaikaisempaa.

Järvenpään K-Citymarket valittiin vielä maailman parhaaksi ruokakaupaksi vuonna 2019.

Suomen kaupan alalla menee varsin hyvin, joka kielii korkeasta osaamisesta ja halusta kehittyä trendien mukana. Kaupan ala on kansainvälistynyt, joka on kehittänyt kauppojen tarjontaa. Kaikki on kuluttajien eduksi. Kirjassa keskitytään kertomaan eri ketjubrändien historiasta ja nykytilasta.

Kirjoittajat antavat teoksessaan neuvoja siihen, että miten kaupan alalla tulee toimia ja miten luodaan toimiva konsepti kaupan alalle. Yksi neuvo on se, että kivijalkakaupan tulee olla myös verkossa ja kauppaa tulee ohjata markkinatiedon voimin.

Kirja on laadittu huolella. Kirjassa on runsaasti kattavaa tietoa yrityksistä ja taloudellisista tuloksista. Kirja antaa hyvän kurkistuksen yritysten taakse, joita suomalaiset kohtaavat päivittäin.

Edellinen kirja-arvostelu käsitteli omistamista ja omistajien roolia yrityksissä. Seuraava arvostelu käsittelee erittäin läheistä asiaa, eli johtoryhmää.

Pitkäaikaisen pandemian jälkihöyryt, laukkaava inflaatio, nousevat korot, heikkenevä ostovoima, hintoja nostava energiakriisi ja geopolitiikan yllätyskäänteet luovat lisäpaineita yritysjohtajille.

Yrityksen rakenteen tulee olla nykyaikainen ja yritysjohtajien tulee kyetä harjoittamaan tiivistä yhteistyötä kriisitilanteen keskellä. Monia johtoryhmiä muokataan tällä hetkellä uuteen uskoon, koska edessä ovat haastavat ajat.

Mikko Luoma on kirjoittanut Johtoryhmän käsikirjan (Alma Talent, 2021), joka käsittelee johtoryhmien merkitystä yrityksissä.

Kirjassa sanotaan, ettei yrityslainsäädäntö edellytä johtoryhmän perustamista, mutta hallitus pitää olla. Monilla yrityksillä on olemassa oma johtoryhmä, joka on luotu vapaaehtoisuuden pohjalta.

Johtoryhmän puheenjohtaja on usein toimitusjohtaja. Johtoryhmän jäsenillä on omat vastuualueet. Johtoryhmän jäsen voi olla keskittynyt markkinointiin, tuotekehitykseen, myyntiin, viestintään, kansainvälistymiseen, yhteiskuntasuhteisiin, digitalisaatioon, talouteen, tuotantoon tai henkilöstöasioihin.

Kirjassa kerrotaan, että miten luodaan johtoryhmä ja miten sen tulee toimia. Jokaisen yrityksen tavoitteena on luoda oma Dream Team, joka puhaltaa yhteen hiileen. Kirjan esimerkkinä käytetään Nokian ikonisia johtoryhmiä, jotka luotsasivat Nokian maailman suurimmaksi matkapuhelinvalmistajaksi 1990-luvulla.

Tavoitteena on luoda johtoryhmä, joka on tehokas ja toimiva, mutta samaan aikaan tulee välttää johtoryhmän ylikuormittamista.

Kirja vastaa kysymyksiin, että mitkä ovat johtoryhmän puheenjohtajan ja jäsenten roolit. Teos antaa suosituksia hyvistä työskentelytavoista. Samaan aikaan kerrotaan toimintatavoista, joita jäsenien tulee vältellä.

Johtoryhmän jäsenten yläpuolella on hallitus. Hallitus on muodostettu omistajien toiveiden mukaan. Johtoryhmän tulee kyetä harjoittamaan yhteistyötä hallituksen kanssa, joka edustaa omistajia.

Johtoryhmän alapuolelle voidaan perustaa alajohtoryhmiä, jotka keskittyvät kapeisiin osaalueisiin.

Kyseessä on kokonaisvaltainen teos. Kirjan sanomana on se, että johtoryhmien osaamista ja työskentelytapoja tulee kehittää jatkuvasti.

Yksikään yritys ei koskaan kykene luomaan täydellistä ja virheetöntä johtoryhmää, mutta hieman paremmin toimiva johtoryhmä voi saada aikaiseksi myönteisiä tuloksia.

Pandemian jälkihöyryt, laukkaava inflaatio, nousevat korot, heikkenevä ostovoima, hintoja nostava energiakriisi ja geopolitiikan yllätyskäänteet vaikuttavat kaikkiin yrityksiin.

Tero Luoman kirja Osaava omistaja - Hyvän omistamisen käsikirja (Alma Talent, 2018) julkaistiin jo muutamia vuosia sitten, mutta ajankohtaisten tapahtumien vuoksi kirja on syytä nostaa suositusten joukkoon.

Maailmantalous elää tällä hetkellä suuren kriisin keskellä. Monet maat ajautuvat taantumaan. Jotkut maat kohtaavat laman. Miten käy yritysten ja pääomien?

Passiivisten omistajien aika on ohi. On toimeliaiden omistajien aika, koska yritykset tarvitsevat aktiivista ohjausta.

Luoman teos on erittäin kattava käsikirja omistamisesta. Teoksessa käydään läpi kansainvälisen ja suomalaisen omistamisen historiaa filosofisella otteella.

Kirjan vieraskirjoittajina on runsaasti tunnettuja suomalaisia omistajia ja omistamiseen perehtyneitä ammattilaisia. Kirjoituksista huokuu käytännön pitkäaikainen kokemus.

Kirjassa käydään läpi erilaisia omistamisen muotoja kuten julkisia osakeyhtiöitä, yksityisiä perheyrityksiä ja osuuskuntia.

Kirjan tärkein anti nykypäivänä on se, että miten omistajat voivat ohjata yrityksiä kriisien läpi. Mikä on omistajan rooli yrityksessä? Mikä on omistajan muistilista? Mikä on hallituksen jäsenten rooli yritysten johtamisessa? Näihin tärkeisiin kysymyksiin tarjoillaan vastauksia.

Geopoliittisten myllerrysten keskellä yritykset kaipaavat aktiivista osallistumista omistajiltaan. Osaava omistaja -kirja antaa arvokkaita neuvoja siihen, että miten omistajien tulisi toimia. Käsikirjaa on syytä pitää työpöydällä.

Kirjailija Arvo Tuominen on ahkera ja nopea kirjoittaja. Hänen uutuuskirja Venäjä - Kirjoituksia Venäjästä ja Putinista (Readme.fi, 2022) pureutuu historiaan ja nykypäivään.

Venäjä kiinnostaa suomalaisia tällä hetkellä erittäin paljon hyvässä kuin pahassa.

Tuominen tiivistää kirjassaan Venäjän historian, joka on kulkenut aina hieman vastavirtaan. Venäjä ei ole yleiseurooppalainen valtio, mutta venäläiset pitävät itseään eurooppalaisina. Huolimatta siitä, että muutamat kansainväliset vaikuttajat kutsuvat venäläisiä valkoisiksi aasialaisiksi.

Suomi oli autonomisena suuriruhtinaskuntana 108 vuotta osa Venäjän keisarikuntaa. Siitä huolimatta Venäjä on enemmistölle suomalaisista lähikaukomaa, joka on suuri mysteeri.

Tuominen on onnistunut tiivistämään oleelliset kohdat Venäjän historiasta ja nykypäivästä suorasukaiseksi sanomaksi. Tuominen ei säästele kirjassaan ketään, vaan hän antaa palaa harjoittamatta itsesensuuria.

Teos avaa venäläisten ajattelutapoja, jotka ovat erilaisia kuin mihin olemme tottuneet. Ajattelutavan eroavaisuus aiheuttaa myös sen, että Venäjä onnistuu aina yllättämään amerikkalaiset ja muut eurooppalaiset.

Teos on ehdottomasti suosittelemisen arvoinen, jos haluaa tietää, että mistä nykypäivän tilanteet johtuvat. 224-sivuisen kirjan lukee hetkessä. Sitten olet kärryillä syistä ja seurauksista.

Kansainvälinen diplomatia käy tällä hetkellä kovilla kierroksilla, koska Euroopassa käydään sotaa Venäjän ja Ukrainan välillä. Diplomatialla on aina mahdollisuus onnistua, mutta diplomatian onnistuminen edellyttää kaikkien osapuolien tasavertaista osallistumista.

Kirjamarkkinoille on ilmestynyt ajankohtainen uutuusteos, joka kertoo Suomen ulkopolitiikan grand old manin, eli ministeri Jaakko Iloniemen elämästä ja urasta ulkopoliittisena taustavaikuttajana.

Suurlähettiläs Hannu Himanen on kirjoittanut elämäkerran Iloniemi - Eminenssi (Docendo, 2022), jossa kerrotaan Iloniemen monipuolisesta urasta kansainvälisten suhteiden ja elinkeinoelämän palveluksessa.

Kirja on laadittu mainiolla tavalla, koska teoksessa kerrotaan Iloniemen henkilökohtaisia tarinoita, mutta samaan aikaan kuvaillaan Suomen asemaa maailmanpolitiikan tapahtumien keskiössä eri vuosikymmenien ajoilta.

Teoksessa keskitytään ennen kaikkea toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan jolloin Suomi eli keskellä kuuminta kylmää sotaa puolueettomana maana. Teoksen lopussa kerrotaan Suomen tiestä Euroopan unionin jäseneksi sekä keskitytään viime kuukausien kielteisiin tapahtumiin Suomen lähialueilla.

Kirjassa on runsaasti mielenkiintoisia yksityiskohtia eri asioista ja yksi merkittävä tieto on se, että Suomen Washingtonin suurlähettiläänä ollessaan Iloniemi joutui paimentamaan amerikkalaisia teknologian vientilupien suhteen, koska kylmän sodan aikana Suomen poliittisesta asemasta liikkui erikoisia mielikuvia, eli Suomi olisi ollut liikaa kallellaan kohti itää, jonka takia amerikkalaiset eivät olisi mielellään antaneet vientilupia teknologiatuotteille.

Toinen mielenkiintoinen seikka on se, että kuinka suurta taiteilua oli rakentaa kestävä ulkopoliittinen linja kylmän sodan aikaisessa maailmassa, koska tuolloin piti ottaa huomioon sisäisiä ja ulkoisia voimia, jotka olisivat mielellään vieneet Suomea liikaa suuntaan tai toiseen, jonka seurauksena Suomi olisi ajautunut joko lännen tai idän painostuksen kohteeksi.

Teoksen pääsanomana voidaan pitää sitä, että maailmanpoliittinen ympäristö on aina jatkuvassa pienessä tai suuressa muutostilassa, jonka takia diplomatialle on aina tilausta. Oli kyse sitten hienosäätöä vaativista toimenpiteistä tai suurista liikkeistä.

Himanen on tehnyt tyylikkään ja arvokkaan teoksen Iloniemestä, jonka lukeminen oli suuri ilo.

Yhdysvallat on maailman voimakkain supervaltio, jonka nykyhetki ja tulevaisuuden näkymät kiinnostavat kansainvälistä yleisöä.

Nykyisen tilanteen keskellä Yhdysvaltain ja Euroopan välit ovat tiiviimmät ja paremmat kuin koskaan aikaisemmin. Suomi ja Ruotsi kurkottavat kohti puolustusliitto NATO:n jäsenyyttä, jossa Yhdysvallat on johtava voima.

Yhdysvallat on tukenut Suomen itsenäisyyttä ja demokratiaa Suomen itsenäisyyden alkuvuosista lähtien. Suomen ja Yhdysvaltain suhteet ovat erittäin läheiset.

Amerikkalaisuuteen liittyvät teemat kiinnostavat monesta eri syystä. Teemat voivat liittyä politiikkaan, kulttuuriin ja moniin muihin eri asioihin. Seuraava on kuitenkin vuoden ehdoton lukusuositus.

Kaksi amerikkalaisuuden ikonia Yhdysvaltain entinen presidentti Barack Obama ja rocklaulaja Bruce Springsteen julkaisivat Renegades - Born in the USA -podcast-sarjan Spotifyn musiikkipalvelussa vuonna 2021.

Suursuosion keränneen podcast-sarjan jatkeeksi on julkaistu samalla nimellä kulkeva kirja. Englanninkielinen laitos ilmestyi markkinoille jo vuonna 2021, mutta suomenkielinen laitos ilmestyi huhtikuussa 2022.

Podcast-sarjassa edistyksellisen ja liberaalin amerikkalaisuuden ikonit puhuvat epämuodollisesti Yhdysvaltain menneisyydestä ja nykyisyydestä, amerikkalaisuuden sielusta ja arvoista, sekä henkilökohtaisista muistoista.

Obama ja Springsteen ovat ystäviä, jotka jakavat samanlaisen sielunmaiseman. Läheinen ystävyyssuhde näkyy heidän rennossa tavassa keskustella eri asioista. He pohtivat vakavia asioita, mutta joukossa on myös hauskoja tarinoita.

Pohdin kirjaa lukiessani, että mikä on teoksen tärkein sanoma. Kirjan tärkein viesti on hedelmällinen, ystävällinen, sivistynyt ja avoin vuoropuhelu.

Nimittäin nykypäivän digitaalisen aikakauden ongelmana on se, että harjoitamme pelkästään kuurojen vuoropuhelua, jossa keskustelijat eivät kuuntele toinen toisiaan.

Obaman ja Springsteenin kirja ei ole kuitenkaan pelkkä podcast-sarja, joka on isketty kirjalliseen muotoon.

Perinteinen fyysinen kirja saa vuoropuhelun viestin elämään aivan toisella tavalla, vaikka podcastin etuna on se, että kuulee keskustelijoiden inhimilliset äänenpainot.

Kirjallinen muoto laittaa pohtimaan teemoja syvällisemmin ja lukemaan aiempia kohtia uudelleen.

Kirjan etuna podcast-sarjaan verrattuna on myös se, että kirjassa on paljon tarinoita tukevia valokuvia ja grafiikoita, jotka tekevät kirjan lukemisesta suuren nautinnon.

Kirjassa on valokuvia molempien herrojen nuoruusvuosista nykypäivään.

Obaman merkittävistä presidenttikauden puheenvuoroista on otettu valokuvia, joissa näkyvät puheenvuorojen viimeisiä yliviivauksia ja merkintöjä.

Springsteenin albumitaiteesta ja rokkikonsertteista on runsaasti kuvituksia.

Kirjaa kannattaakin lukea kaikessa rauhassa ilta-aikaan lukulampun alla. Auki olevasta ikkunasta kuulee samaan aikaan kesän ääniä ja viileän kevyet tuulet viilentävät kasvoja.

Teoksen sanoma on kuitenkin väkevä, koska Obama ja Springsteen pureutuvat Yhdysvaltain nykytilaan ja amerikkalaisuuden syvimpään olemukseen. He kiistävät sen, että Yhdysvallat olisi kulttuurien sulatusuuni, koska rotujen välisissä kysymyksissä on edelleen parantamisen varaa.

He haastavat myös sitä, että mikä on amerikkalaisuuden syvin olemus ja pitäisikö amerikkalaisuuden arvot uudistaa, jotka loisivat entistä hyvinvoimemman ja yhtenäisemmän kansakunnan.

Obaman ja Springsteenin Renegades - Born in the USA -kirja on nautinnollinen elämys, jota mielellään selailee uudelleen, koska sitä haluaa nauttia kirjan suomasta inhimillisestä, edistyksellisestä ja nykyaikaisesta tunnelmasta ja sanomasta.

Yhdysvallat on tällä hetkellä erittäin tärkeä valtio Suomelle, koska Suomi on päättänyt hakeutua puolustusliitto NATO:n jäseneksi.

Populaarikulttuurin kautta amerikkalaisuus on monille suomalaisille läheinen, arkinen ja tuttu asia. Toinen kysymys on se, että kuinka hyvin suomalaiset tuntevat Yhdysvaltain historian menneestä nykypäivään?

Riittää, että luet yhden mainion ja kattavan kirjan.

Professori emeritus Markku Henriksson on kirjoittanut kirjan Tähtilipun maa - Yhdysvaltain alueen historia (Tammi, 2021), joka on kattava suomenkielinen kirja Yhdysvaltain historiasta.

Kaikki alkaa tietysti varhaishistoriasta, jonka aikana intiaanit asuttivat Pohjois-Amerikkaa. 1400-luvulta alkaen alueelle ilmestyi espanjalaisia, portugalilaisia, ranskalaisia, englantilaisia, skotlantilaisia, irlantilaisia, hollantilaisia, tanskalaisia, ruotsalaisia ja jopa suomalaisia. Intiaaniheimot ajautuivat ahdinkoon uusien siirtolaisten takia.

Euroopan suurvallat perustivat uudelle mantereelle uusia siirtokuntia ja sodat maiden kesken olivat jatkuvia. Ranskalaiset saivat ensimmäisen täystyrmäyksen menettäen lähes kaikki siirtomaat.

Britannia koki seuraavaksi kirvelevän tappion, kun Yhdysvallat päätti itsenäistyä vuonna 1776, mutta vallankumoussota jatkui vuoteen 1783 asti, jonka seurauksena Yhdysvallat sai itselleen täyden itsenäisyyden. Britannia menetti kolmetoista siirtokuntaa, jotka olivat kehittyneitä ja vauraita.

Seuraavaksi Espanja ja Portugali menettivät otteensa siirtomaihin. Pohjois-Amerikkaan jäi käytännössä kolme merkittävää mahtia, eli Yhdysvallat, Britannian hallitsema Kanada ja Venäjä Alaskassa. Venäjä päätti myydä Alaskan Yhdysvalloille, koska Venäjä ei halunnut Britanniasta rajanaapuria.

Henriksson kuvailee kirjassaan historian eri aaltoja, jotka ovat vaikuttaneet Yhdysvaltain kehitykseen uskontojen, aatteiden ja kulttuurien kautta.

Ensimmäisenä maassa asui lähinnä länsieurooppalaisia ja heidän jälkeläisiään, jotka harjoittivat katolilaisuutta ja protestanttisuutta.

Seuraavana aaltona tulivat itäeurooppalaiset joiden joukossa oli venäläisiä, puolalaisia, juutalaisia, suomalaisia ja monia muita. Olihan Suomi tuolloin osa Venäjän keisarikuntaa.

Myöhemmin Yhdysvaltoihin on saapunut siirtolaisia Aasiasta ja Latinalaisesta Amerikasta.

Unohtamatta tietysti eurooppalaisten siirtokuntien ja Yhdysvaltain jatkamaa perinnettä orjuuden harjoittamisen suhteen. Yhdysvallat kielsi orjuuden vasta verisen sisällissodan jälkeen, mutta orjuuden jättämät haavat juontavat nykypäivään asti, jotka koskettavat afrikkalaistaustaisia.

Yhdysvallat on ollut koko historian ajan jatkuvien kiistojen, kapinoiden, mellakoiden ja taistelujen pelikenttä.

Yhdysvallat on muodostunut siirtolaisista, jotka ovat hakeneet uusia mahdollisuuksia vaurastua taloudellisesti ja harjoittaa vapaasti uskomuksiaan.

Yhdysvallat on monessa mielessä vähemmistöjen, lahkojen, kulttien, pienyhteisöjen ja monien muiden luvattu maa. Vaihtoehtoväkeä löytyy kaikista poliittisista suunnista.

Uudet siirtolaiset ovat hakeneet parempia oikeuksia, kun taas vanhempien siirtolaissukupolvien edustajat ovat vastustaneet sosiaalisia muutoksia.

Henrikssonin kirjan luettua voi vain todeta sen, että Yhdysvaltain nykyisissä sisäisissä ristiriidoissa ja kamppailuissa ei ole mitään uutta. Historia toistaa itseään. Taistelu vapaudesta ja oikeuksista kuuluu olennaisena osana amerikkalaiseen historiaan ja kulttuuriin.

”Kylmä sota päättyi liberaali demokratian voittoon ja uuteen maailmanjärjestykseen. Imperiumit ja etupiirit katosivat. Näin kuviteltiin.”

Tänään halusin jakaa kanssanne lukusuosituksen, sillä harvoin tulee vastaan kirjaa, jonka sanoma on yhtä ajankohtainen ja tärkeä.

Jukka Aminoff avaa uutuusteoksessaan Suomen Ruotsi ja Venäjä – Suomi muuttuvien maailmanjärjestysten keskellä (Readme.fi, 2021) kiinnostavalla tavalla maailmanhistoriaa ja -politiikkaa sekä tulevaisuuden muutosvoimia.

Historia on kiehtovaa – varsinkin silloin, kun se on kirjoitettu elävästi. Kirja herättää yli 3500 vuotta vanhan tarinan elämään tavalla, jota ei malttaisi laskea kädestään.

Mikä tärkeintä, Aminoff ei tyydy katsomaan menneeseen, vaan auttaa ymmärtämään nykyisyyttä sekä kannustaa rakentamaan parempaa tulevaisuutta.

Kirjoittajaa lainaten:

”Historiasta on mahdollista löytää paljon odottamattomia voimavaroja. Maa ilman ymmärrystä historian suurista tapahtumista on sieluton ja eksynyt. Historiasta on mahdollista löytää tiekarttoja tulevaan.”

Kirja-arvostelun kirjoitti kirjailija Martti Vaalahti

Suomen muotimaailman rautarouva, eli Marimekon entinen omistaja Kirsti Paakkanen menehtyi vain muutama viikko sitten.

Moni heräsi kysymään, että ehtikö 92-vuotiaana menehtynyt Paakkanen jättämään elämäkerran taakseen.

Paakkasen elämäkerran kohdalla tapahtui suuri onni, koska kirjailija Ulla-Maija Paavilainen ehti kirjoittamaan teoksen juuri ennen nykyisen pandemian alkamista vuonna 2019.

Elämäkerran suhteen glamourin ja muodin jumalattaren onni oli puolella.

Paakkanen syntyi hengelliseen ja köyhään perheeseen Saarijärvellä vuonna 1929. Suomi oli tuolloin nuori ja itsenäinen tasavalta.

Paakkasella oli kunnianhimoisia unelmia, jotka toivat hänet Helsinkiin, eli Suomen mittakaavasta katsottuna suuren ja nopeatempoisen maailman keskuuteen.

Erinäisten työpaikkojen kautta hänen ura päätyi Stockmannin ja mainosmaailman kautta yrittäjäksi ja Womena-mainostoimiston perustajaksi.

Paakkanen sai itselleen näköalapaikan Suomen markkinoinnin ja mainonnan maailmaan.

Vuonna 1990 Paakkanen myi mainostoimistonsa ja siirtyi viettämään eläkepäiviään Ranskaan.

Pian Suomessa alkoivat lama-ajan vuodet. Amer-yritys omisti ikonisen suomalaisen muotitalon, eli Marimekon.

Amerin ongelmaksi muodostui se, että Marimekko tuotti jatkuvasti tappiota ja Marimekko oli pian siirtymässä kohti historian roskatynnyreitä.

Paakkanen riensi pelastavaksi enkeliksi, mutta kirja ei kerro sitä, että millä hinnalla ja millä ehdoin Paakkanen sai pahasti turskaa takovan suomalaisen muodin kehdon itselleen.

Suomi sai itselleen ikioman Coco Chanelin. Marimekkoa uudistettiin ja pian muotitalo takoi voittoa. Nousukiito oli alkanut.

Paakkasen näkemyksen mukaan suomalaisen kulttuurin sielu on köyhyydessä. Markkinoinnin tulee olla tavanomaista ja arkista, joka puree suomalaisiin kuluttajiin.

Paakkanen itse sen sijaan viihtyi Ranskan Rivieralla, eli Côte d’Azurilla, jossa hän omisti toisen kodin. Nizzasta, Saint-Jean-Cap-Ferratista ja Monacosta tuli hänelle läheisiä paikkoja. Välimeren sinisen rannikon lumo puri eleganssillaan. Paakkanen suosi ranskalaisia, italialaisia ja brittiläisiä luksusmerkkejä muodissa ja autoissa.

Allekirjoittanut muistaa Marimekon juhlanäyttelyn avajaisjuhlat vuodelta 2001, jotka pidettiin Helsingin Designmuseossa. Kutsuvieraiden joukossa oli Suomen kermaa alkaen tasavallan presidentistä, yritysjohtajista, taiteilijoista ja viihteen supertähdistä. Juhlissa oli selvästi aistittavissa syvää itseluottamusta tulevaisuutta kohtaan ja hyvää henkeä nostattivat myös runsaat kuohuviinitarjoilut.

Paavilaisen teos Paakkasesta on tärkeä taltiointi suomalaisesta talous-, muoti- ja kulttuurihistoriasta. Onhan Marimekko suomalaisen muodin näkyvin ikoni ja Paakkanen loi nykyaikaisen pohjan tämän ajan Marimekolle.

Kirja on suosittelemisen arvoinen glamourin, muodin ja bisneksen ystäville.

Pankkiiri, kauppatieteen tohtori Björn Wahlroos tunnetaan herättelevistä puheenvuoroistaan ja kirjoistaan.

Wahlroosin uutuuskirja Barrikadeilta pankkimaailmaan - Eräänlaiset päiväkirjat 1952-1992 (Otava, 2021) vie lukijan kuitenkin muistelmateoksen äärelle.

Wahlroos avaa kirjan alkumetreillä suhdettaan nuoruusvuosiinsa, jotka ovat leimanneet häntä vuosikymmenten ajan, eli hänen nuoruusvuosien suhde kommunismiin ja taistolaisuuteen, joka kesti vain muutaman vuoden ajan. Kyseessä oli nuoruuden hairahdus ja suunta kääntyi pian kohti kapitalismia ja liberalismia sekä suomenruotsalaisia pääomapiirejä. Kommunismin edustama köyhyys oli vaihtumassa kapitalismin edustamaksi hyvinvoinniksi.

Wahlroos valmistui kauppatieteen maisteriksi ja tohtoriksi Helsingin Hanken Svenska handelshögskolanista 1970-luvulla. Pian edessä olivat vuodet kansantaloustieteen luennoitsijana, tutkijana ja professorina.

Akateemisten vuosien jälkeen alkoivat hänen vuodet pankkimaailmassa, jotka ovat uutuuskirjan varsinainen suola.

Kasinotalouden vuodet tunnetaan solariumrusketuksista, lasikuituveneistä, Miami Vice’n tunnusmusiikista, kimmeltävistä paleteista, järjettömistä olkatoppauksista, pörssipeleistä, yrityskaappauksista, sekä ikuisen talouskasvun ja hyvinvoinnin ajasta. Suomen markan voimaan uskottiin positiivisen aggressiivisuuden tavoin. 1980-luku oli glamourin vuosikymmen.

Taloushistorioitsijoille ja aikansa bisnesvaikuttajille kirjan tapahtumat ja henkilöt avaavat tietysti uusia näkökulmia 1980-luvun ajan tapahtumiin, joissa oli aimo annos draamaa, selkäänpuukottamisia ja kieroiluja Falcon Crest’in ja Dallas’in televisiosarjojen tavoin. Suomen talouspiirit olivat sen verran pienet, että päät kolisivat.

Wahlroosin kirjassa palautetaan mieliin kuinka Marskin, Savoyn ja Palacen savuisissa ja kosteissa kabineteissa taottiin kauppoja kuin sepät rautaa. Oli kyse sitten pitkistä lounaista ja illallisista. Viskipitoisten fasaanijahtien aikana ruodittiin seuraavia peliliikkeitä aatelislinnojen kupeessa. Pääkonttorien kulmahuoneita ja kokoustiloja koristivat suomalaistaiteilijoiden harvinaiset ja kalliit mestariteokset.

Vielä 1980-luvulla siirryttiin illallisen jälkeen polttamaan tuhteja kuubalaisia sikareja ja nauttimaan väkeviä krogilaseista suurella nautinnolla, mutta nykyaikana saadaan tyytyä alustatalouden kuljetuspalvelujen tuomiin gluteenittomiin tuotteisiin ja nykiviin videopalavereihin.

Wahlroos vie lukijan 1980-luvun tarun- ja rahanhohtoiseen maailmaan, joka muistuttaa Monopoli-lautapeliä.