—

260108 8h (6h)

Aamiainen vasta 0700 joten lähdimme töihin hieman myöhässä. Rauhassa saatiin olla koko päivä kun siellä ketään näkyny vaikka piti nokan tuoda pakkausmuovia. Nautiskelin työn lomassa muutaman oluen..
Saimme vaippapellit valmiiksi ja kompis ihastuneena uuteen taitoonsa jatkoi hitsaamista. Tulimme poies verstaalta jo kahden jälkeen mutta päätimme kynäillä tunteja tuon kahdeksan. Kompis, Leo, lähti paahtamaan kohti Göteborgia, pääsee parissa tunnissa mamman viereen köllöttelemään.
Hieno ilma ollut tänään, aurinkoinen ja se jo lämmittää mukavasti. Tammikuu??
Korsun ikkunasta avautuu peltomaisema, olen keskellä ei mitään. Kävin tutkimassa bussiaikatauluja jos innostuu kylille vaikka nyt tuntuu hieman vastenmieliseltä lähteä minnekään kun ole rahaa päällä tarpeeksi. No onhan se nyt niin että jos ei kymppitonnia mene tunnissa niin ei yksinkertaisesti voi olla hauskaa!
Sun went away:( 1600) Jäi vain punaiset pilvenreunat ja haikeus valtaa alaa.

And whoever was not found recorded in the Book of Life was cast into the lake of fire.

Revelation 21.15

Su 270108 0h ja väsy.

En minä minnekkään kylille selvinnytkään. Nukuin kuin tukki ilta seitsemästä aamuun, olisin kyllä herännyt virkeänä töihin..
Katselin sitten ikkunasta komeaa päivää, kävin välillä happihyppelyllä ja syömässä. Poskiontelon tulehdus ilmoittelee itsestään, päähän koskee.
Ei jaksa, katselen elokuvia koneelta ties kuinka monetta kertaa.

Ma 280108 11h OK
perussettiä, kurvin osien leikkausta, kompis hitsaa.. Muuten hyvä homma mutta on hieman raskas yksin valmistaa osia kun peltiosien halkaisija on parimetriä rapiat. Puolikkaista tietty mutta vaipan pituus on siitä huolimatta 3244mm, 1mm alumiini peltiä. Totesin tehneeni urakkatöitä tuntipalkalla ja hölläsin hieman.
Päätös lomille lähdöstä ensi lauantaina vahvistuu hetkihetkeltä. Oikeastaan olen jo lähtökuopissa ja koetan vain himmata lähtöni sopivaan rakoon töiden osalta ettei tilaaja: Norisol, tai sen pomot, vedä veturia poikittain nenäänsä. Koetan lieventää iskua vuoleskelemalla nimikko lusikan verstaalle iltapuhteina. Lusikkapäivä on ihan minun oma termini joka viittaa siihen ettei ko. iltana tissutella.. Joskus tullu jokunen lusikka väännettyä tuolla..Täällä kun käytetään lastaus lavoissa tammea ja muita jalopuita niin on materiaalitkin kohdillaan, tulevat kyllä varmaan jostain keski euroopasta kun siellä muutakaan kasva, koivua ei kyllä löydy.
Vittu! miksi pitää olla niin nopea oppimaan? Eikö se uutuden viehätys voisi kestää pidempään? En minä näitä kyliä kyllä tunne mutta joku se nyt vaan on taas sellaanen tunne..
Rutiini tappaa mielikuvituksen, toisaalta rutiini pelastaa monesta harmista kun ei tarvitse arpoa.
Otin kompiksen työtapaturman kontolleni. Nosto-ovi verstaalla on rikki ja sen ylin elementti ei pysy liuissa vaan repsahtaa auki oven ollessa alhaalla. Vedimme oven alas, nostin ylimmän elementin paikoilleen ja sanoin kompikselle että se ei välttämättä pysy ylhäällä joten VARO! laskeuduin tikkailta hakemaan lautaa jolla ylimmänelementin saa kiilattua paikoilleen ja kauhukseni näin kuinka kompikseni otti kädellään kiinni ylimmän elementin saranasta samalla painaen ovea alas saadakseen lukon kiinni. Toistin varoituksen ja samantien sain huutaa täysillä VARO! koska näin elementin kaatuvan. Kompiksen sormet jäivät elementin ja saranan väliin. Onneksi ei mennyt sormia! Hetken arvelin niin käyneen koska luulin että sormet olivat täysin puristuksissa, momentit olivat kohdallaan sellaiseen. Onneksi huutoni sai sen luupään ehkä juuri senverran vetämään kättään että sormet eivät olleet täysin pahimmassa puristuksessa. Kompis tajusi erheensä kun ei kuunnellut ja imi kivun hetken puistelulla ja kokeiltuaan luut ja nivelet yritti jo irvistellen ottaa työkaluja käsiinsä. En sanonut että ”Mitä minä sanoin”, vaan nopeudella asetin salvan sijoilleen ja käskin ottaa hanskan pois kädestään että näkisin vammat, pientä orastavaa punoitusta kynsien alla lukuunottamatta mitään ei näkynyt joten tuumasin vain että nyt rauhallisesti ja että jos koskee niin istuu alas vaan. Sissi jatkoi ja puri hammasta, hymyilin salaa.. Mutta olisin toki voinut varmistaa käskyttämällä selkeämmin näpit irti ovesta..Eli minun vika kaikki tyynni.
Ensimmäisenä aamuna eristys alalla itselleni kävi haveri kun tökkäsin käteni juuri saamaani työkalupussiin katsomatta ja halkaisin peukaloni melko pahasti pitkään villaveitsen terään, Ilmekkään ei värähtänyt kasvoillani, vaan riensin vessaan ja käärin peukaloni paperiin ja vedin hanskan päälle. En hiiskunut asiasta.. No, koski se! mutta ei ollut minussa miestä tunnustamaan tupelointiani!

Isäni ’tippui’ hotellin neljännen kerroksen parvekkeelta ollessaan lomalla jonkun huoran kanssa Las Palmasissa. Kuoli.
Olen miettinyt paljon viimeistä yhteyttäni mesen kautta norjan setääni. Jostain tuli puheeksi isäni ja setä sanoi että ”hänellä nyt ei tainnut olla hyvä missään kun oli jokapaikkaan niin paljon velkaa.”
Minä siihen, ” Taidan olla samanlainen taivaanrannanmaalari kuin isäni.”
Vastaus tuli heti! ” ET OLE”
Jäin miettimään että jos minulle ei olekaan kerrottu kaikkea vaan entä jos isä sittenkin tappoi itsensä? VITTU ETTÄ AHDISTAA! ja se sattui jo 1987! enkä tuntenut koko miestä. Mutta on se minun isä eikä se mikän paha mies voinut olla.. Eihän!!?? Enhän minäkään ole vaikken kaikessa pärjääkään, ja välillä riemastun oikein kun sattuu komponentit kohdalleen ja se viina..
Olisin niin halunnut tuntea isäni.
itkee..saanhan..

Kautta aikain isien,miesten niin hiljaisten,
halki hetken valojen, saapui ne sammuttaen.
Ahneen huonon vieraan lailla, pöydästä kaiken vieden,
hämmennystä kaikkialla vain sivusta katsellen.

Hei halla! ota jo syliin,
kesytä sielu, levoton mieli.
Hei halla! tyydytä haluni.
jäädytä allani maa.
Jäädytä allani….maa.

Kahmi kylmillä käsillä, pitkillä sormillaan raastoi,
ajoi lähtemään, ehtimään, selviytyköön ken voi..
Suuren harmaan huovan alta, loimusta suurimman liekin,
löytää, kaivaa kaikkialta, piilosta viimeisenkin..!

Hei halla! ota jo syliin,
kesytä sielu ja levoton mieli.
Hei halla! tyydytä haluni..,
jäädytä allani maa.

Pate Mustajärvi, Halla

Jaksaa, ei, JAKSAA, ei, JAKSAAAA! huomenna nousen varttia vaille kuusi aamupalalle. Sitten tupakki kompiksen kanssa ja tielle. Töissä otan jälleen ohjat, TOIMIN! Sitten jotain säätöö, kaupoille kaljaa hakemaan tai muuta ja taas istun tässä kirjoittelemassa en mitään..
SAme old, same old ja väsyttää. Kotia kohti (mitä ei enää ole!) pitää mennä..Poikien luona se on! en nyt siellä vaan punkkaa enää..

Tämä ala, tämä ala..

Viisaan ja fiksun ero??

Fiksu selviää siitä mihin viisas ei joudu!

Kiljua ja sitä jouppolan tunnelmaa on ikävä,
siellä kun mustaan pohjamutaan kärsät tursuaa, sukelsin, ja tukkiin tietenkin..
(Lisää patee.. itteeni)

Tulee se mutsi mieleen joskus vaikken ole haudalla käynyt sen jälkeen kun uurnan kippasin monttuun. Sen jälkeen en ole niissä porukoissa pyörinyt,
Liekö viimein minut pelasti, vapautti viimeisellä hetkellään..

Miehen tie mutkainen, peittämä on vain kyynelten,
pitkätie, kuljettaa niin yksin toisinaan.
Miehen tie mutkainen, vie kerran luokse rakkauden.
Pitkä tie, sinne on kai loputon,
Kai melkein loputon..

Yölintu( simo silmu konsertti kuten eräs hyvä ystäväni, rekkamies, kerran asian ilmaisi!)

Mutsi kuoli pari kuukautta eromme jälkeen, lasteni äidistä. En osannut erottaa suruja, perheen menetys koski kovimmin, jäi sitten jotain käsittelemättä ja osan surusta/vihasta suuntasin jälleen väärään osoitteeseen! Osan veljeeni. Osan löin tiellä..Osan tuhosin itseäni, SUUREN osan! En tiennyt mistään mitään, kaikki oli olettamusta paremmasta ja paremmasta itsestäni, siitä mihin kykenen! En tunnustanut tietenkään sellaisia tosiasioita kuin että mitä minulla on tarjota kenellekään?, En vain pysty?, Olen melko paska jätkä, ehkä hyvä sängyssä ja ruuanlaitossa mutta siihen ne jääkin..Siivotessanikin saan toiselle huonon fiiliksen kun luennoin..Hellakin pitää sirtää..etc..

Välillä pitää miettiä näitäkin paskoja! Mutta se/tämä nyt ei sitä taas tarkoita että mitenkään olisin luovuttamassa! Tässä viimevuosina on jo parikin vanhaa eristyspeltiseppää vetänyt itsensä jojoon, moninaisista syistä! Itse en todellakaan aio olla listalla seuraava! Vaan uskon, jaksan päivän kerallaan. Vielä se koettaa, päivä uusi jolloin hänet nään ja siihen jään..

Lapsuus kodistain jäi tuhkat tuuleen vain,
en ole katkera, olen yksinäinen.
en voi männä rajan taa, sieltä töitäkään en saa.
Eukko jätti se on niin itsepäinen..

Olen onnen kerjäläinen.
Muija kunnan käräjillä kaikki kersat kun taas sai.
Olen onnen kerjäläinen,
ruokaryypyt liian usein otin kai..
Olen onnen kerjäläinen….

Jaakko Teppo, katuojalaulaja muuten..Terveisiä pörsänmäen mettiin vaan kaikille tervaskannoille, pontikankeittäjille..Siellä itsekin metsästäneenä..

silti minä vapisen sun kosketuksen alla..

Huomenna aloitan päivän oluella, päätän myös. Katsotaan miten äijän käy.
Tai sitten en.. Ei nekai sillleen välitä??
Pitäis olla kotona poikien kanssa muttta täällä vaan luuhaan..VITTU!
Nämä on niin moneen kertaan koettuja tunteita näissä piireisä että ei tosikaan!
Turha täällä koettaa puhua kun kaikki on jo jotain ’löytäny’ tai ei muuten halua kuulla. Kaikki on liian tuttua.
Yksikin kompis sanoi suoraan kerran kun aloin avautua että.
” Suu suppuun nyt! jos me kaikki aletaan avautumaan niin me ollaan tässä vielä ensi viiikon maanantainakin!.”
Oli tiistai.
.Vaikenin.